Ja voittaja on...

Talousihme blogin kilpailu on päättynyt ja voittaja on arvottu random.org sivuston ja virallisen valvojan, ruokakriitikko RP:n ystävällisellä avustuksella.

Ja voittaja on....Veera!

Veeran kommentissa toivottiin muun muassa hyvää reseptiä Mac and Cheeselle sekä herkkupirtelö ja pikaruoka juttuja.

Talousihme on ottanut yhteyttä Veeraan ja neuvottelee parhaillaan paketin lähettämisestä Suomeen. Paketin sisältö julkaistaan blogissa sen jälkeen kun voittaja on saanut sen ihasteltavaksi.

Kiitos paljon kaikille osallistujille. Paljon juttuvinkkejä annettiin, muutama on jo päässyt toteutukseen (ravintola-arvosteluja) ja paljon on kevään mittaan vielä tulossa. Pysykäähän kuulolla!

New York restaurant week 2011

Vielä tämän viikon ajan New Yorkissa on menossa perinteiset ravintolaviikot, New York restaurant week. Yleensä talven ravintolaviikko sijoittuu tammikuun lopulle. Tänä vuonna upeat tarjoukset ravintoloissa ovat olleet tarjolla tammikuun 24. päivästä alkaen aina helmikuun kuudenteen.

Ideana on, että yli 200 osallistuvaa laaturavintolaa suunnittelevat oman kolmen ruokalajin menun, jonka tarjonnan saa oman mahan täytteeksi lounasaikaan $24.07, päivällisellä $35.00. Viinit, muut juomat, tippi ja vero ei kuitenkaan kuulu hintaa, joten niistä kannattaa laskea muutama kymppi lisää hinnan päälle.

Heräsin ravintolaviikkoon tänä vuonna melkein viikon myöhässä. Olin jotenkin unohtanut sen olemassaolon kokonaan. Itselläni on mahdollisuus käydä herkuttelemassa lähinnä viikonloppuisin, joten äkkiä katsomaan, joska vielä saisi pöytävarauksen kahdelle perjantaille (ravintolaviikon tarjoukset ei ole voimassa lauantaisin, sunnuntaisin mukana on vain osa ravintoloista).

Lopulta toiselle perjantaille valikoitui ravintolaksi lähinnä vain nimen takia kreikkalaista ruokaa tarjoava Persephone. Selailin menua sekä arvosteluja netistä ja paikka vaikutti aivan hyvältä perusravintolalta. Toiselle perjantaille löytyi pöytä todellisesta helmestä. Usan Top Chef -ohjelman päätuomari Tom Colicchio avasi syksyllä uuden ravintolan New Yorkiin, joka on ollut kovasti puheenaiheena New Yorkin ravintolaskenessä. Riverpark sijaitsee aivan East Riverin tuntumassa itäpuolella kaupunkia ja sekä näkymän että uutta amerikkalaista edustavan ruoan tulisi olla upeaa. Odotukset ovat siis korkealla

Mielipiteitä ravintoloista tulossa myöhemmin. Jos kuitenkin satut New Yorkiin ravintolaviikkojen aikaan, suosittelen lämpimästi tutustumaan mukana oleviin ravintoloihin ja tarjouksiin. Pöytien varaus käy kätevästi netissä Open Table -palvelun kautta.

Ameriikan makuja, osa 1: The Cheesecake Factory

Vielä meneillään olevassa kilpailussa (muistathan osallistua!) toivottiin kirjoituksia Ameriikkalaisista ravintoloista ja niiden ruokatarjonnasta. Erilaisissa ruokaravintoloissa tulee vierailtua harva se viikko, joten mikä parempi idea kuin kirjoitella tänne vähän arvosteluja. Talousihmeen mukana maistelemassa ovat usein kriitikot JK, RP sekä JM, joten kokonaisuudesta kiistelee useampi henkilö.

The Cheesecake Factory (suom. juustokakkutehdas) on perinteinen amerikkalainen ketjuravintola, jonka erikoisuus varmasti selvisi jo nimestä. Ketjulla on ympäri ameriikkaa n. 150 ravintolaa. Juustokakkutehtaasta on muodostunut selkeä perjantai-iltojen suosikki. Ruoan makoisuudesta voi kuitenkin olla montaa mieltä.

Juustokakkutiski (Kuva: JM)

Yleensä jälkiruoat tulevat viimeisenä mutta aloitetaan niistä tällä kertaa ensimmäisenä. Cheesecake Factoryn jälkkärilistalta löytyy n. 35 erilaista juustokakkua. On suklaata tai ilman, kermatta tai kerman kanssa. Muitakin jälkiruokia on mutta ne jäävät usein juustokakkujen varjoon, jotka ovat äkkimakeudesta huolimatta todella maukkaita. Mitään kevyttä tavaraa kakut eivät kuitenkaan ole, sillä kalorimäärissä ei puhuta välttämättä sadoissa vaan tuhansissa.

Chocolate tuxedo cream cheesecake (Kuva: JM)

Alku- ja pääruokien määrä on valtava. Listalla on vähintäänkin 150 erilaista vaihtoehtoa. Tarkemmin selaillessa huomaa kuitenkin ruokien olevan samaa mättöä eri muodossa. Annoksissa on siis käytetty usein samoja raaka-aineita mutta niistä on vaihdellen rakennettu milloin pasta, toisinaan pizza. Annoskoot ovat valtavat, joten alkuruokaa ei kannata edes harkita. Yhdestä annoksesta söisi hyvin kaksi ihmistä. The Cheesecake Factory onkin saanut jopa julkisesti kritiikkiä jättiannoksistaan, jotka sisältävät monen päivän energiatarpeen.

Jälkiruoista voi olla vaan yhtä mieltä, hyvää on. Pääruokien kohdalla mielipiteet kuitenkin jakautuvat. Talousihme ei ole vielä löytänyt mitään hyvää makuelämystä listalta. Kokeilussa on ollut niin Four Season pizza, kanapasta kuin katkarapuleipä mutta päällimmäinen ajatus ihanan makuelämyksen sijaan on, kuinka helppoa kyseiset annokset on valmistaa ja kokin ammattitaitoa ei paljon vaadita. Lisäksi ruoan taso vaihtelee jonkun verran. Milloin ranskalaiset ovat todella suolaiset, toisinaan palaneet karrelle.

Kriitikko JK vannoo tomaatti-basilika pastan nimiin. Parempaa ei kuulemma löydy. JM sai mahan täyteen salaatista ja oli tyytyväinen. RP komppasi kaikkiruokaisena muiden mielipiteitä. Talousihmettä ravintola ei ole kuitenkaan saanut vakuuttumaan jälkiruokia lukuunottamatta. Haussa on enemmän aitoja raaka-aineita ja todellista kokkaamista. Ei valmiiden asioiden laittamista lautaselle.

Salaattiannos The Cheesecake Factoryssä (Kuva:JM)

Cake Boss book signing

Lähellä asuinpaikkaani sijaitsee aivan valtava kokkikauppa, Chef Central. Käyn siellä usein ihailemassa kaikkia ihania leivonta- ja kokkausvälineitä ja pari viikkoa sitten tuli lähdettyä sinne ihan asiakseen metsästämään imurin pölypusseja (myyvät myös siivostarvikkeita).

Pölypussit löytyi, samoin ilmoitus että suuri suosikkini Cake Boss, Buddy Valastro tulisi jakamaan omistuskirjoituksia uuteen kirjaansa Chef Centraliin muutaman viikon kuluttua. Olin edellisenä päivänä juuri ostanut itselleni kyseisen kirjan, joten mukavahan se olisi siihen saada myös tekijän nimmari muistoksi.

Chef Central

Avataan vähän Cake Bossin taustaa, luultavasti hän on Suomessa vähän tuntemattomampi henkilö. Cake Boss on sarja, jota näytetään Usassa TLC kaapelikanavalla. Takana on kolme tuotantokautta ja neljännen pitäisi alkaa ensi viikolla. Itse Cake Boss eli Buddy Valastro on neljännen sukupolven leipuri, joka omistaa Carlo's Bakery nimisen leipomon Hobokenissa New Jerseyssä. Leipomo työllistää Buddyn lisäksi kaikki hänen neljä sisartaan, näiden miehet, muutaman serkun, vaimon sekä äidin, kyseessä siis todellinen perheyritys.

Sarja Cake Boss seuraa Carlo's Bakeryn elämää. Sarja eroaa esim. Suomessa tutusta Ace of Cakes sarjasta (suom. Kakkutehdas) niin että leipomossa valmistetaan kakkujen lisäksi myös paljon muita leivonnaisia, etenkin perinteisiä italialaisia, sillä koko Valastron suku on alunperin kotoisin Italiasta. Ankaran googlettamisen jälkeen selvisi että Cake boss (suom. Kakkujen kuningas) pyörii Suomessa Discovery kanavalla mutta luultavasti aika harvalta tämä löytyy.

Buddy Valastro

Menin siis eilen booksigningiin eli nimenkirjoitustilaisuuteen tarkoituksena metsästää Cake Bossin raapustus omaan kirjaani. Olin paikalla 15 min ennen tilaisuuden alkua ja sain jonotusnumeron 306, olisi siis pitänyt ehkä käydä numero jo aikaisemmin ja tulla myöhemmin jonottamaan. Paikalla oli todella paljon ihmisiä, sillä Cake Boss on melko suosittu sarja ruokaohjelmia seuraavien keskuudessa täällä Usassa. Kului vartti, kului toinen, herraa ei näkynyt paikalle. Vihdoin tunnin myöhässä Buddy hyppäsi yleisön eteen ja alkoi vastailemaan ihmisten mieltä askarruttaviin kysymyksiin.

Kysymyksiä esitettiin noin vartin verran, jonka jälkeen alkoi omistuskirjoitusten jakaminen. Kymmenen hengen ryppäissä ihmiset ohjattiin nimenkirjoitus jonoon, muut saivat sillä välin vaellella vapaasti kaupassa. Buddy näytti olevan melko ihmisläheinen henkilö, sillä nimmarin lisäksi hän tuntui juttelevan monien kanssa pitkäänkin ja valokuvia otettiin niin edestä kuin takaa. Todella mukavaa häneltä mutta kun aikaa oli jo vierähtänyt muutama tunti, kello oli 9.30pm illalla ja menossa oli vasta numero 150, luovutin. Jätin kirjan kauppaan, Buddy kuulemma laittaisi nimmarin alle ja voisin hakea kirjan myöhemmin samalla viikolla.

Cake boss

Cake boss jäi siis henkilökohtaisesti tapaamatta, nimmarin kyllä saisin. Paikalla oli myös ilmaisia maistiaisia mutta ne ehtivät loppua ennen kuin sain puskettua itseni ihmismassan läpi tarjoiluvadin luokse. Lisäksi tunnin odotus aluksi oli melkolailla tuskaa. Ei siis mitenkään hyvin järjestetty juttu mutta niin symppikseltä herra vaikutti että seuraan sarjaa varmasti jatkossakin.

Tässä yksi video missä kerrotaan vähän Carlo's Bakeryn sekä Cake Bossin historiasta. Youtubesta löytyy paljon myös sarjan jaksoja. Kirjoita hakuun "cake boss" ja eikun katsomaan parhaat palat!

Kilpailu

Varsinaisen talousihmeen lukijamäärät laahaavat luultavasti tällä hetkellä noin nollassa. Syy tähän löytyy peilistä, sillä uusien tekstien julkaisutahtikaan ei ole viime aikoina ollut kovin kova. Vauhditetaankin nyt siis tätä alkuvuotta ja laitetaan pystyyn kilpailu.

Näyttää siltä että Talousihme on ensi kesänä siirtymässä uusiin tehtäviin ja uuteen maahan. Vielä on kuitenkin aikaa, joten kerro siis kommenttiboksiin mitä haluaisit tietää amerikkalaisesta ruokakulttuurista ja millaisia juttuja tänne blogiin kaipaisit? Haluaisitko reseptien lisäksi tutustumiskierroksen amerikkalaisiin raaka-aineisiin vai vaivaako mieltäsi amerikkalaisten reseptien oudot mittayksiköt? Sana on vapaa.

(kuva täältä)

Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan yllätyspaketti, joka liittyy ruoanlaittoon/leivontaan. Kilpailuaikaa on tammikuun loppuun asti (31.1.), jonka jälkeen arvonta suoritetaan.

Jos kirjoitat anonyymisti, muista jättää jonkinlainen nimimerkki, jotta voit osallistua arvontaan.

Pretzelit

Pretzelit ovat vähän kuin ameriikan vesirinkeleitä, joissa on suolaa päällä. Ainakin Talousihmeen mielipide on tämä. Koitin aikaisemmin yhtä pretzel reseptiä siinä kuitenkaan onnistumatta mutta en lannistunut ja päätin koettaa tätä Alton Brownin kotitekoisten pretzeleiden ohjetta ja bingo; täydellinen rinkeliresepti löytyi.

Löydät englanninkielisen reseptin täältä. Alla samainen ohje vapaasti suomennettuna. Ensi kerralla on tehtävä tupla-annos. Yhdestä annoksesta ei nimittäin piisannut purtavaa kuin alkuhätään.

Pretzeleitä on muuten kahdenlaisia, kovia ja pehmeitä. Nämä ovat niitä pehmeitä versioita.

Pretzelit

4 dl lämmintä vettä

1 tl sokeria

2 tl suolaa

1 pussi kuivahiivaa (kts. veden lämpötila paketin kyljestä)

n. 1 litra vehnäjauhoja

60 g suolatonta voita

rypsiöljyä kulhon voiteluun

2,5 litraa vettä

2 dl ruokasoodaa (huom. se todellakin on desilitraa)

1 muna

1 rkl vettä

Suolaa

1. Sekoita kulhossa vesi, sokeri ja suola. Ripottele päälle kuivahiiva ja odottele sen aikaa että hiiva herää henkiin (=vesi alkaa kuohua)

2. Lisää jauhot sekä voi. Vaivaa huolella, jotta taikinaan saadaan hyvä sitko.

3. Ota taikina pois kulhosta, puhdista kulho ja voitele kulho öljyllä. Heitä taikina takaisin kulhoon ja anna taikinan kohota kaksinkertaiseksi (n. 1 tunti)

4. Tee taikinasta pötkö ja leikkaa siitä n. 8 sopivan kokoista palaa. Tee paloista jälleen pötköjä ja muotoile pretzelin muotoon (kts. kuva alla, muoto sama kuin Viipurin rinkeleissä)

5. Kiehuta vesi sekä ruokasooda. Lisää kiehuvaan veteen pretzelit yksi kerrallaan ja anna jokaisen kiehua 30 sekuntia.

6. Siirrä keitetyt pretzelit uunipellille, jonka päällä on öljyllä sivelty leivinpaperi.

7. Voitele pretzelit muna-vesi seoksella ja ripottele päälle suolaa.

8. Paista 250 C, n. 12 min. Anna levähtää ritilän päällä 5 min ennen tarjoilua.

Focaccia

Uusi vuosi ja uudet kujeet. Siksi olen päättänyt yrittää monien muiden tavoin ottaa ainakin alkuvuoden hieman kevyemmin ja tämän vuoksi leipomisetkin ovat jääneet vähemmälle. Uunissa on valmistunut ruoan lisäksi enimmäkseen vain sämpylöitä, kaikki makeat ihanuudet saavat odottaa helmikuuta, jolloin voikin hyvällä syyllä leipoa ainakin runebergin torttuja sekä laskiaispullia.

Tänään päätin kokeilla focaccia leivän tekoa. Viime aikoina itseäni on kiinnostanut yhä enemmän hyvän leivän tekeminen kotona sillä amerikkalaisissa kaupoissa leipä on yleensä vain sitä hirveää vaaleaa höttöä. Tähän väliin kuitenkin todettakoon ilouutinen että Nordic Breads ryhtyi viikko takaperin myymään ruisleipää markkinoiden lisäksi useissa kaupoissa New Yorkin alueella, mahtavaa!

Seikkailin netissä ja koitin etsiä hyvää ja nopeaa ohjetta focacciaan. Hakugeneraattori google heitti eteeni Limepippuri blogin ohjeen kyseisestä leivästä ja päätin kokeilla sitä. Puolitin alkuperäisin ohjeen, sillä 15 dl vehnäjauhoja tuntui melko paljolta. Lisäksi sekoitin raaka-aineet eri tavalla kuin ohjeessa.

Focaccia

3,75 dl vettä

25 g hiivaa

1 rkl suolaa

1 rkl sokeria

1 tl oreganoa (kuivattua)

7,5 dl vehnäjauhoja (itse taisin laittaa vähän enemmän)

1,5 dl oliiviöljyä

Päälle rosmariinia sekä oliiveja+oliiviöljyä (oman maun mukaan esim. aurinkokuivatut tomaatit toimii myös)

1. Jos käytät kuivahiivaa, laita hiiva pöhisemään pussin ohjeen mukaan.

2. Sekoita kulhossa jauhot sekä oliiviöljy nyppimällä.

3. Lisää mukaan suola, sokeri sekä oregano.

4. Sekoita kädenlämpöinen vesi sekä hiiva keskenään.

5. Yhdistä jauhot sekä vesi ja vaivaa taikina tasaiseksi. Jos taikina tuntuu löysältä, lisää jauhoja.

6. Anna kohota lämpimässä paikassa n. tunti. Taikinasta pitäisi tulla kaksinkertainen.

7. Vuoraa uunipelti leivinpaperilla ja voitele oliiviöljyllä. Taputtele taikina tasaisesti paperin päälle.

8. Kohota jälleen kaksinkertaiseksi ja sen jälkeen voitele päältä oliiviöljyllä.

9. Ripottele päälle rosmariinia sekä oliiveja paloiteltuna. Kannattaa hieman upottaa niitä taikinaan, jotta eivät tipahtele päältä kokonaan (itselle kävi melkein näin)

10. Paista koko komeus 200 celsiusta, n. 25-30 min.

11. Anna vetäytyä hetken, leikkaa sopiviksi suupaloiksi, nauti!

Itse tykkäsin todella tästä ohjeesta. Leivästä tuli oikein maukas. Salaisuus lienee siinä että taikinaa jaksaa kohottaa tarpeeksi.