Syntymäpäiväkakkuja

Ennen joulua juhlittiin paritkin syntymäpäivät, toiset marraskuussa, toiset joulukuussa, joten kakkuja piti leipoa oikein kaksin kappalein.

Ensimmäisille kesteille tein perhoskakun, jonka välissä oli mariannerouheella maustettua rahkaa sekä vadelmia. Päällä on ihan tavallista kermaa, lisää mariannerouhetta sekä sokerihelmiä. Ohjetta en sen ihmeemmin käyttänyt. Tavallinen kaakaolla maustettu kakkupohja, joka halkaistaan ja palat käännetään toisin päin. Ennen tätä kuitenkin kannattaa heittää täytteet väliin ja käännön jälkeen koristella.

Toisille kesteille valmistui suklaakakku, jonka välissä oli sitrunaakiisselillä maustettua rahkaa sekä mantelimassaa raastettuna. Kostutus osui tässä kakussa kerrankin kohdalleen, kakku oli nimittäin suussa sulavaa vaikka itse sen tein. Ohjeena tähän kakkuun käytin Hellapoliisin sitruuna-suklaakakkua. Ruusut on tehty ylijääneestä mantelimassasta. Massan värjäsin elintarvikevärillä. Oli aika sottaista puuhaa mutta ruusuista tuli ihan ok näköiset.

Suklaahippukeksit eli chocolate chip cookies

Vietettiin yhdet syntymäpäivät ja niistä jäi kaappiin ylimääräisiä suklaahippuja. Päätin tehdä hipuista keksejä, ennen kuin tulee koko pussi syötyä. Ohje on Nestlen, joka on yksi Usan suosituimpia leivontasuklaan valmistajia. Kekseistä tuli oikein makoisia. Uunipellit meinaa vaan olla ärsyttäviä ja polttaa kaikista leivonnaisista pohjat. Ja uunin valokin on rikki.

Suklaahippukeksit

5,5 dl vehnäjauhoja

1 tl ruokasoodaa

1 tl suolaa

230 g pehmeää voita

vajaa 2 dl sokeria

vajaa 2 dl fariinisokeria

1 tl vaniljaesanssia (myös vaniljasokeri käy)

2 isoa kananmunaa

5 dl suklaahippuja (tumma suklaa toimii hyvin)

(2,5 dl pähkinöitä)

1. Sekoita vehnäjauho, sooda ja suola yhdessä astiassa.

2. Toisessa astiassa sekoita voi ja sokerit sekä vaniljaesanssi vaahdoksi.

3. Lisää munat yksi kerrallaan sekoittaen.

4. Kippaa seokset yhteen ja mukaan myös suklaahiput ja pähkinät.

5. Asettele leivinpaperin päälle pellille lusikoilla kökköjä taikinasta. Ei tarvitse olla mitään jättimäisiä sillä taikina leviää paistettaessa.

6. Paista +175 astetta, 9-11 min ja anna sen jälkeen jäähtyä muutama minuutti mieluiten jäähdytysritilän päällä jos löytyy. Naminami!

Parsakastike

Tein tuossa viikko taaksepäin maailman nerokkainta kastiketta raviolin kaveriksi. Parsa juustoisen kastikkeen seassa antoi mukavan säväyksen. Mistähän tämänkin idean sain koittaa, ei tietoa. Mutta hyvää tuli. Harmi vaan kun ei tullut reseptiä kirjoitettua sen tarkemmin ylös. Jotenkin näin se kuitenkin meni:

Parsakastike

1 purkki ruokakermaa

pari isoa nokaretta cream cheese/sulatejuusto

1 purkki säilykeparsaa

pippuria

suolaa

muskottipähkinää

1. Heitä kattilaan ruokakerma ja sulata sekaan cream cheese.

2. Mausta pippurilla, suolalla ja muskottipähkinällä.

3. Laita sekaan säilykeparsa (myös tuoretta voi käyttää, kiehauta se ensin) ja sekoittele.

4. Surauta koko komeus mössöksi sauvasekoittimella.

5. Jos seos tuntuu liian paksulta, voi sitä ihan hyvin ohentaa vähän vedellä.

6. Keitä paketillinen raviolia paketin ohjeiden mukaan. Kippaa kastikkeen sekaan. Nauti!

Uusi kamera hankittu ja kiitospäivä tulossa. Jos pian saisi tänne enemmän reseptejä myös kuvien kera!

Kasvishernari

Löysin vihdoin kaupasta kokonaisia vihreitä herneitä, joten eikun hernekeiton ja pannukakun tekoon vaikka onkin torstain sijaan tiistai. Usassa on yleensä kaupan hyllyssä vain split peas eli paloiteltuja vihreitä herneitä joten oli onnen potku kun reilu 400 g paketti kokonaisia löytyi 1,50 dollarilla (n. 1 euro). Hernekeittoa keittäessäni teki mieli kirjoittaa note to myself eli muistilappu itselle että aloita ensi kerralla hernarin keittäminen todella ajoissa. Nyt aloitin n. pari tuntia ennen ruokailua, joten vähän tiukille veti mutta onneksi kukaan ei ilmestynyt syömään oikeaan aikaan niin keitto saa muhia rauhassa hellalla.

Jauhelihan, kinkut sun muut potkat korvasi jälleen soijarouhe. Sekaan laitoin myös hieman porkkanata ja sipulia. Mahan toiminta on taattua sillä kyytipoikana on tuoretta ruisleipää.

Kasvishernekeitto

500 g kokonaisia vihreitä herneitä

2 l vettä + väh. 5 dl lisää

2 porkkanaa

1 sipuli

2 kasvisliemikuutiota

mustapippuria

1. Laita herneet likoamaan veteen edellisenä iltana ennen keiton keittämistä.

2. Laita likoamisvedessä olevat herneet tulille. Lisää kattilaan jo heti alussa liemikuutiot, porkkanat ja sipuli.

3. Anna porista ensin isommalla liekillä vaikka puoli tuntia. Sen jälkeen pienennä hellan levyä (saivartelijoille; sitä lämpötilaa, ei itse levyä) ja anna muhia rauhassa vähintään parin tunnin ajan.

4. Sekoittele välillä ja jos vesi tuntuu häviävän, lisää sitä vähän kerrassaan.

5. Kun herneet ovat pehmoisia ja keitto vaikuttaa sopivasti muhineelta, tarkista maku ja lisää mustapippuria. Nauti!

Paahdetut kasvikset

On tässä muutamana iltana tullut tehtyä ruoan kera paahdettuja kasviksia, joiden makua vaan ei voi olla rakastamatta. Kasviksiksi käy melkein mikä tahansa juures tms. Lanttu, nauris, kurpitsa, porkkana, peruna, lista on loputon. Ohjekin on vallan helppo, se tulee tässä:

Paahdetut kasvikset

Juureksia kuutioituina (itse käytin edellisellä kerralla perunaa ja porkkanaa)

Suolaa

Mustapippuria

Oliiviöljyä

1. Kuori juurekset ja kuutioi isoiksi paloiksi.

2. Heitä kuutiot uunipellille, ripottele päälle suolaa ja mustapippuria.

3. Roiski päälle hieman oliiviöljyä, kuutioiden ei tarvitse kuitenkaan uida siinä.

4. Paista 200 C (400 F) tai grillivastuksilla (meillä vaihtoehto siinä high tai low, käytin itse kuumempaa eli high) n. 40 min kunnes kuutiot ovat pehmoisia. Muista välillä hieman sekoitella kuutioita etteivät tartu pannuun (en käyttänyt leivinpaperia) mutta älä muussaa!

5. Nauti vaikka kalan tai kanan kanssa. Sopii myös kauniiksi lisäkkeeksi mm. paistin kanssa.

Soijamakaronilaatikko

Talousihme on nykyään vähän laiska tekemään liharuokaa, koska kaksi neljästä ruokailijasta on käytännössä kasvissyöjiä. Siispä viime viikot pannuilla on sauhunnut erilaisia vihanneksia sekä kasviksia. Tänään ruoanlaitossa tuli tehtyä aivan uusi aluevaltaus kun makaronilaatikon sekaan eksyi soijarouhetta.

Soijarouheen löytäminen oli sinällään saavutus. Ensin piti googlailla noin puolisen tuntia että oikea nimi löytyi. Soijarouhe näyttää olevan englanniksi Textured soy protein. Sen jälkeen löytyi melko helposti myös tuttu valmistaja, joka valmistaa kyseistä tavaraa. Kaupassa hyllystä löytyi sekä TSP:tä (eli soijarouhetta) että TVP eli textured vegetable protein. Mikähän on niiden ero, toinen nähtävästi enemmän jotain kasvisrouhetta ja näin ollen monta dollaria halvempaa. Kun seuraavalla kauppakierroksella päätin ostaa kyseistä tavaraa, ei hyllystä löytynyt kuin TVP:tä, joten sitä siis mukaan. TVP on kai valmistettu soijapavuista ja TSP puolestaan jauhoista (tämä siis ero, selvitin sen juuri) TVP:tä suositeltiin jauhelihan sijaan, joten kai se oli juuri sitten sitä tavaraa mitä hain kun tarkoituksena oli tehdä soijamakaronilaatikkoa.

Soijarouheet siis sipulin kanssa pannulle, mausteita joukkoon, chiliä taisi tulla liiankin kanssa. Koko komeus uuniin ja maukasta siitä tuli. Ohje ei ole mikään vegaaniohje vaan siinä on käytetty maitoa ja munia. Ne voi halutessaan korvata soijamaidolla ja soijajauholla ja näin ollen syntyy sopiva ruoka vegaaneille.

Soijamakaronilaatikko

1 sipuli

tilkka öljyä

2 dl soijarouhetta

3-3,5 dl vettä

kasvisliemikuutio

paprikajauhetta

chiliä

mustapippuria

suolaa

kuivattua basilikaa

5 dl makaronia + vettä sen keittämiseen

5 dl maitoa

2 munaa

3-4 rkl korppujauhoja

1. Laita makaronivesi kiehumaan, heitä joukkoon vähän suolaa. Kun vesi kiehuu, laita makaronit kattilaan ja keitä pussin ohjeen mukaan.

2. Tällä välin voit valmistaa soijarouheseoksen. Pilko sipuli pieneksi ja kuullota öljyssä.

3. Kippaa mukaan soijarouhe ja sekoittele hetki.

4. Lisää 2 dl vedestä ja mausteet.

5. Lisää vettä pienessä annoksissa niin että rouhe imee nesteen.

6. Sekoita makaronit ja soijarouheseos keskenään. Kippaa vuokaan.

7. Sekoita maito ja munat, kaada seos makaroniseoksen päälle. Ripottele komeuden päälle vähän korppujauhoja.

8. Paista 200 C (400 F) n. 30-40 min.

Butternut squash soup

Tämä hommahan lähtee jo heti näin alkuun ihan lapasista kun menin ja googlasin mikähän butternut squash mahtaa olla suomeksi. Ensin oli käyty jotain keskustelua siitä, että ko. kurpitsa kuuluisi talvikurpitsoiden lajiin. Sanakirja oli kääntänyt sen myskikurpitsaksi, että mikä oli?

No, tein kuitenkin viilenevän illan ratoksi butternut squash keittoa eli kurpitsasoppaa. Melko helppo tekoinen jos jaksaa kunnolla kurpitsan prepata eli kuoria, siistiä ja paloitella. Ei ehkä ihan hyödyllisin resepti tänne, koska kyseistä kurpitsaa on kai aika vaikea löytää Suomesta mutta saapahan nyt hyvän syyn laittaa kurpitsafarmin pystyyn sinne takapihan kompostin nurkalle. Reseptin nappasin Food Networkin sivuilta.

Butternut Squash Soup eli kurpitsasoppa

reilu kilo-1 1/2 kg myskikurpitsaa

2 sipulia

2 omenaa

3 rkl oliiviöljyä

suolaa ja pippuria

5-10 dl kanalientä (itse käytin kasvislientä)

1/2 tl curryä

1. Halkaise kurpitsat. Kauho moska ja siemenet pois sisältä. Leikkaa kuori ronskisti veitsellä pois, paloittele kuutioiksi.

2. Leikkaa myös sipulit ja omenat isoiksi kuutioiksi.

3. Laita kurpitsa, sipuli ja omenakuutiot uunipellille. Ripottele päälle suolaa, mustapippuria ja oliiviöljyä. Paista 225 C, n. 35-45 min kunnes kurpitsa pehmeää ja sipulitkin saaneet väriä.

4. Tällä välin voit valmistaa kanaliemen jos sinulla ei ole valmista. Oikea liemi on tietysti aina parasta mutta voit heittää vaan kuumaan veteen muutaman kanaliemikuution ja voilaa.

5. Lopuksi laita kasvikset ja vähän lientä kattilaan pienelle lämmölle. Sekoita sauvasekoittimella. Lisää lientä niin paljon kuin tykkäät (jotkut tykkää paksummasta keitosta, toiset eivät). Mausta curryllä ja tasaa makua suolalla ja pippurilla. Nauti!

Aurajuustokastike

Talousihme takaisin patojen ja kattiloiden ääressä, jihuu! Kovin kummoisia ei ole kuitenkaan vielä ehtinyt valmistamaan. Edellisviikolla valmistui ehkä maailman nerokkain ruoka; makaronilaatikko mozzarellalla, tuoretomaatilla ja basilikalla. Oudolta kuulostaa mutta niin hyvää oli että kelpasi myös koirien suihin, joihin osa vuoasta hävisi niin että humpsista.

Leipomistouhuihin ei ole tullut vielä tartuttua ollenkaan. Toiveissa on että lähistölle avattavasta uudesta supermarketista löytyisi tuorehiivaa (saahan sitä aina toivoa, tuorehiivaa kun ei ole aikasemmin missään vielä näkynyt).

Tänään valmistui pastan kyytipojaksi aurajuustokastiketta. Anteeksi, sinihomejuustokastiketta, aurajuustohan on toki Valion trademark eikä sitä ole Usasta saatavilla vaikka maitoa ja muita juustoja kyseiseltä yritykseltä löytyykin.

Aurajuustokastike

1 dl kermaa

1 dl maitoa

1 dl vettä

150-200 g aurajuustoa (vähän oman maun mukaan)

1/2 dl vettä lisää+ 2 rkl vehnäjauhoja

pippuria (itse laitoin musta- ja sitruunapippureita, rose voisi olla hyvää tähän)

1. Heitä kerma, maito ja vesi kattilaan. Lisää myös aurajuusto.

2. Kiehuttele niin että kuplahtaa.

3. Sekoita loppu vesi ja vehnäjauho kupissa. Liruta hiljakseen kastikkeen joukkoon.

4. Anna kiehua hetki, mausta pippurilla. Suolaa ei tarvinne, aurajuusto on sen verran suolaista.

5. Lisää aurajuustoa jos makuhermot sitä kaipaavat. Anna sulaa hiljakseen kattilaan.

6. Nauti pastan kera. Kanan kanssa myös varmasti hyvää!

Kesähöpöttelyä

Bloggaustahti on ollut järisyttävän huono mutta Talousihme onkin ollut ansaitulla kesälomalla Suomessa. Kesä on mennyt oikeissa töissä, jotka eivät kyllä mitenkään liity ruokaan. Aikaa on kuitenkin jäänyt myös esim. kokkiohjelmien katseluun. Suuria suosikkeja netin kautta ovat olleet Kauhukeittiön eli Hells kitchenin amerikan seiskakausi sekä Masterchef, joka alkoi heinäkuussa ihan uutena Usassa. Tulossa muuten myös Suomeen syksystä, kehotan seuraamaan (siis suomalainen versio, Usalaisesta ei tietoa). Harmittamaan on jäänyt että Cupcake Wars tai The Next Food Network Star ei näy mistään. Suomen kokkiohjelmista Chef Jouni ei oikein miellyttänyt Talousihmettä ja muita sarjoja ei ole ehtinytkään seurata. Ilokseen Talousihme kuitenkin huomasi että JIM näyttää Mahdoton päivällinen/illallinen?! nimellä kaikkien aikojen suosikkiohjelmaa Dinner:Impossible

Food networkista on tullut melkein tärisyttäviä vierotusoireita, Talousihme kun tunnustautuu sen suurkuluttajaksi talvisin. Onneksi Talousihme kollega J toi Food Magazinen uusimman numeron Suomeen luettavaksi niin pysyy kärryillä Usan ruokatrendeistä. Harkinnassa on kyseisen lehden tilaus Talousihme Seniorin ihmeteltäväksi Suomeen. Vuoden lehdet (ilmestyy kerran kuussa) maksaa ehkä 15 dollaria (Ameriikassa lehtien tilaaminen on jokseensakin halpaa) ja siihen postimaksut päälle, olikohan kymppi. Vuoden tilaus tulisi siis kustantamaan n. 20 euroa, ei paha!

Tästäpäs tuli ihmeellistä jotenkin ruokaan liittyvää höpöttelyä. Muutama viikko niin Talousihme palaa linjoille uusien reseptien kanssa. Muutama onkin jo varastossa odottamassa julkaisua, kunhan saisi vielä ruokien kuvat ulos ukkosen särkemästä tietokoneesta. Kiinnostaisikohan lukijoita myös postaus festariruoasta työntekijän näkökulmasta? Jostain syystä Talousihmeellä löytyy siitä hyvinkin paljon tietoa..

Aina sanotaan että Amerikassa varmasti lihoo mutta Talousihmeelle on kyllä käynyt päin vastoin. Kesän aikana vyötärölle on kertynyt oikea rengas täynnä suomalaisia herkkuja kuten jäätelöä, piimää, rahkaa, karjalanpiirakoita yms. Kohta taas ameriikkaan laihtumaan korvapuustien ja muiden keitonnaisten voimalla!

Bread pudding eli leipävanukas

Viime viikolla tuli äkillinen himo herkuttelulle, joten päätettiin Talousihme kollega J:n kanssa juhlistaa häämöttävää kesälomaa ja tehtiin herkuteltavaksi vadillinen leipävanukasta. Jotain suuntaa ohjeeseen tuli haettua Food Networkin sivuilta mutta ohje muokkautui kokkausvaiheessa niin paljon että melkein voisi ohjetta kutsua omaksi. Kollega J ei ollut ennen maistanut leipävanukasta ja ihastui myös ikihyväksi. Vuoallinen tätä herkkua katosi kahden Talousihmeen suuhun vuorokaudessa. Iltapalan lisäksi sitä nautittiin muun muassa aamiaiseksikin, ups!

Bread pudding eli leipävanukas

2,5 dl sokeria

5 kananmunaa

5 dl maitoa

2 tl vaniljasokeria (meillä ei ollut mutta antaa kyllä paremman maun)

1 paahtoleipäpaketti paloina (oikeastaan mikä tahansa leipä käy paitsi ruis tai valkosipuli :)

2,5 dl fariinisokeria

60 g sulatettua voita

1 dl murskattua mantelia

mustikoita, vadelmia, mansikoita tms.

1. Sekoita sokeri, munat ja maito kulhoon. Valuta seos leivän päälle ja anna turvota n. 10 min.

2. Sekoita muruseos eli fariinisokeri, sulatettu voi sekä manteli.

3. Kippaa leipäseos voideltuun vuokaan. Sekoita mukaan haluamiasi marjoja. Itse käytin pari desilitraa mustikoita.

4. Lisää muruseos päälle. Paista +175 C, 35-45 min kunnes maito-munaseos on hyytynyt ja vanukas asettunut.

Talousihme Facebookissa

Talousihme meni ja kirjautui Facebookiin. Nyt voit seurata Talousihmeen kuulumisia myös sitä kautta. Laita hakuboksiin asiasanaksi "Varsinainen Talousihme" ja sieltä se varmaan pitäisi löytyä.

Viimeinen ateria

Pastanjauhantaa haastoi Talousihmeen kertomaan mitä mieluiten tulisi nautittua mahdollisella viimeisellä aterialla. Melko paha haaste jymähti. Aihe osui sinällään hyvään ajankohtaan, että juuri viime viikolla tuli pulistua pitkään siitä, mikä on Talousihmeen lempiruokaa. En oikein osannut vastata tähän kysymykseen. Nuorempana (lue: ala-asteella) tuli täytettyä ystävänkirjoihin paras ruoka -kohtaan hyvin usein lehtipihvi ja lohkoperunat. Vähän vanhempana suosiota sai muun muassa aurajuustokana mutta senkin suosio laski kuin lehmän häntä kun kerran kohdalle osui paha kananfilee (kiitos tästä ABC Juva). Nykyään suosikiksi voisi löytää esim. joku kasvisruoka, jota ei kyllä olisi muutama vuosi sitten uskonut kun Talousihme vannoi vielä lihan nimeen ja paras kasvisruoka mitä pöytään saattoi löytää oli kasvispiirakka valmiista pakastepohjasta.

Mietinnän kohteena lähiaikoina on ollut myös täydellinen ateria, ei kuitenkaan viimeinen vaan ensimmäinen ateria vuoteen Suomessa kun Talousihme täräyttää kesälaitumille muutaman hassun viikon päästä. Tällä hetkellä Talousihme Seniorilta onkin jo tilattu marjakiisseliä, piimää, hallin ruisleipää (Kuopion kauppahallista, Vehmerin riihiruis) mutta pääruoka on edelleen mietinnässä. Vahvana ehdokkaana on Talousihme Seniorin jauhelihakeitto, johon tulee perunoiden, porkkanoiden ja jauhelihan lisäksi myös makaroonia (that's the secret). Savupallas perunapiirakan päällä tekisi myös kutaa. Lisäksi ruokakaupasta pitää kyllä heti ensi kädessä käydä hankkimassa pullollinen Hartwallin keltaista Jaffaa sekä lajitelma irtokarkkeja, mielellään hedelmä sellaisia. Myös Talousihme Senior Seniorin eli kotoisammin mummon pikkuletut pitää käydä testaamassa heti alkupäivinä Suomen kamaralla. Mummon pikkulettupannu kun on varmaan vähintään 60 vuotta vanha ja kun lettutaikinaan lokkaa ison palan voita ja kaurapuuron jämät niin ai jai.

Viimeisellä aterialla tulisi luultavasti nautittua jotain totaalisen suomalaista koska suomalaisiahan tässä ollaan. Talousihme on hulluna kaikkeen savustettuun, joten vähän savukalaa ja savuporoa voisi olla. Lisäksi lämpimiä kasviksia ja jälkiruuaksi jotain suomalaisista marjoista. Ihan vaan tuoreet marjat esim. kera kinuskikastikkeen ja Valion jäätelön kelpaisi hyvin. Juomaksi ehdottomasti punaherukkamehua.

Laitetaan haaste kiertämään eteenpäin ja Talousihme haastaakin tähän mukaan Jonen Kuppilan sekä Anzkun Kauhasta Kajahtaa blogin.

Coconut cupcakes eli kookosmuffinsit

Perheen tyttö oli luvannut tehdä kouluun tarjottavaksi jotain herkkuja ja pitkään oli ollut haaveissa tehdä kookoskakkua tai muffinseja, joten siihen ohjeeseen tartuttiin. Ohje löytyi Barefoot Contessan eli Ina Gartenin kirjasta "Barefoot Contessa at home".

Ohjetta lukiessa rupesi kyllä jo yltäkylläisyys tuntumaan. Voita, sokeria, tuorejuustoa, tomusokeria, uh. Taitaisi tulla melko tuhdit muffinsit. Vähennettiin ohjeesta 120 g voita, käytettiin piimän (buttermilk) sijasta maitoa ja kuorrutusta tuli vatkattua vain puolikas annos. Nämä osoittautuivat oikein hyväksi ratkaisuiksi. Muffinseista tuli sopivan fluffy eli ilmavia mutta kuitenkin mehukkaita, taikina ei ollut liian tuhtia. Lisäksi kuorrutusta jäi vielä jopa hieman yli joten puolikkaasta ohjeesta riitti ihan hyvin päällystä reiluun 20 muffinsiin.

Kookoksen ystävälle nämä muffinsit ovat oikea unelma, nam. Jos ei tykkää kookoksesta niin voi tehdä ilmankin sillä suurin osa kookoksesta tulee kuorrutuksen päälle ja taikinan sekaan laitettavan kookoksen voi jättää lisäämättä. Mielestäni taikinan sekaan lisätty kookos ei edes maistunut taikinassa, joten jos kookosta sietää pienissä määrin niin jättää sitten vain päälle sen laittamatta mutta heittää vähän sitä taikinan sekaan antamaan mukavaa lisämakua.

Coconut cupcakes

250 g voita

5 dl sokeria

5 isoa kananmunaa

1 1/2 tl vaniljaesanssia (voit käyttää myös vaniljasokeria)

7,5 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1/2 tl ruokasoodaa

ripaus suolaa

2,5 dl maitoa

1-2 dl kookoshiutaleita

kuorrutus:

225 g maustamatonta tuorejuustoa (philadelphia jos löytyy)

150 g voita

1/2 tl vaniljaesanssia

5,5 dl tomusokeria (reilu 300 g)

1. Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat yksitellen vatkaten. Heitä joukkoon myös vaniljaesanssi.

2. Sekoita kuivat aineet (ei kookosta) keskenään ja lisää voi-sokeri seokseen. Sekoita. Lisää joukkoon myös maito. Lisää kookoshiutaleet viimeisenä, sekoita.

3. Laita muffinssipannun kuoppiin paperiset muffinsivuoat. Kaada näihin taikinaa n. puoleen väliin. Tästä taikinasta pitäisi tulla n. 20 muffinsia.

4. Paista muffinseja 175 asteessa n. 25-35 minuuttia. Anna jäähtyä ritilän/tarjottimen päällä ennen kuorrutuksen lisäämistä.

5. Sekoita kuorrutus. Vaahdota voi, tuorejuusto ja vaniljaesanssi. Lisää joukkoon tomusokeri ja sekoita tasaiseksi.

6. Pursota tai levitä kuorrutusta jokaisen muffinsin päälle. Ripottele koko komeuden päälle runsaasti kookosta. Nauti!

Anteeksi huonot kuvat, piti yöllä hiippailla jääkaapille

valokuvaamaan kun en aikaisemmin muistanut.

Sitruuna-inkivääri jäätee

Perheen poika rakastaa jääteetä ja kesähelteillä se onkin maittava vaihtoehto kuumille juomille ja mehuille. Valmiissa jääteessä on vaan n. tonni sokeria ja täten se ei ole hirveän terveellinen vaihtoehto. Ehdoton suosikki valmiista jääteestä on Arizona iced tean lemon eli sitruuna versio. Yli puolen litran tölkki maksaa 99 senttiä, joten ei ole hinnalla pilattu.

Päätin kuitenkin eräänä helteisenä päivänä testata kotitekoista ice teata, jos siitä tulisi maukkaampi ja hieman sokerittomampi versio. Lisäaineita ei ainakaan olisi niin paljon. Itse en ole kovasti inkiväärin ystävä mutta päätin ottaa riskin, sillä juomaa joisi minun lisäksi myös muut. Ohjeen nappasin Food networkin sivuilta.

Sitruuna-inkivääri jäätee

5 dl vettä

3 pussia english breakfast teetä (mustaa teetä)

3 sitruunan mehu

3,5 dl inkivääri siirappia, ohje alempana

2,5 dl vichyä

jääpaloja

sitruunaviipaleita koristeeksi

Inkiväärisiirappi:

1 1/4 dl sokeria

2,5 dl vettä

pala inkivääriä (n. 5 cm) kuorittuna ja paloiteltuna

1. Keitä vesi, laita teepussit hautumaan veteen n. 20 min

2. Valmista tällä aikaa inkiväärisiirappi. Laita kattilaan kaikki ainekset, kiehauta nopeasti ja sekoittele n. 5 min ajan. Anna jäähtyä n. 20 min, siivilöi ennen sekoittamista teeseokseen.

3. Lisää teen joukkoon inkiväärisiirappi, sitruunan mehu sekä vichy

4. Laita sekaan jäitä sekä sitruunan viipaleita. Laita hetkeksi jääkaappiin viilentymään ennen tarjoilua. Nauti!

Tuli ehkä parasta jääteetä jota olen koskaan juonut mutta silti olisi vielä kehittelemisen varaan. Puolitin sokerimäärän alkuperäisestä (alkup. ohjeessa oli 2,5 dl) ja sokeria olisi voinut olla vieläkin vähemmän. Jäätee saa kuitenkin olla raikasta ja ei niin makeaa. Inkivääri ei innostanut vielä siirapin keittovaiheessa mutta valmiissa tuotoksessa se oli kyllä hyvä lisä. Myös vichy antoi kivoja kuplia juomaan. Ehkä vähän työläs tehdä kun piti sitruunat puristaa ja siirappi keittää mutta oli kyllä sen arvoista. nam!

Kaunis kattaus

Juhlia on tullut vietettyä jos jonkinlaisia. Juhlissa päänvaivaa aiheuttaa aina, mihin mahduttaa kaikki vieraat. Halutaanko kaikki yhden pöydän ääreen vai useampi pöytä? Tarjoillaanko ruoka pöytään vai halutaanko buffet eli seisova pöytä?

Alla kuva kattauksesta, jossa 15 ihmistä mahdutettiin istumaan saman pöydän ääreen. Tunnelma oli tiivis mutta haarukkaa ja veistä pystyi vielä liikuttamaan. Ruoka tarjottiin seisovasta pöydästä, juomat pöytään. Alkupalat nautiskeltiin ulkona seisoskellen.

Pöytäliina Marimekon, servietit ja servietti renkaat Potterybarn, viinilasit Iittala, juomalasit Crate&Barrel, kukat kukkapenkistä, tuolit vuokrattu party rental paikasta.

Mielestäni kattaus on todella kaunis ja onnistunut. Talousihmeellä ei ole kyllä silmää suunnitella noin harmoonista kattausta mutta ohjeiden avulla sain sentään ladottua lasit ja lautaset oikeille paikoille.

Jos sinulle on juhlat tulossa ja mietit kuinka asetella aterimet oikein ruokapöytään tai kuinka paljon kahvia täytyy keittää 20 hengelle niin vilkaise vaikka Yhteishyvän juhlaopas. Sieltä löytyy kelpo ohjeita juhlaan kuin juhlaan.

Mozzarella salaatti ja muunnoksia

Koneen syövereistä löytyi herkullinen kuva mozzarellasalaatista, joten pakko kirjoittaa siitä hieman lisää. Yleensä tulee tehtyä melko perinteinen mozzasalaatti. Kaupasta mukaan iso pallo mozzarellaa, basilikaa sekä tomaatteja. Mozza viipaleiksi, samoin tomaatit. Ne asetellaan limittäin kauniisti lautaselle yhdessä basilikan kanssa. Päälle tujaus pippuria ja suolaa sekä oliiviöljyä (ehkä myös balsamiviinietikkaa) ja valmista tuli.

Kokkiystäväni tutustutti minut menneellä viikolla aivan uudenlaiseen tyyliin tehdä herkullinen mozzasalaatti. Vesi nousee vieläkin kielellä kun pelkästään ajattelen ko. salaattia. Harmi kun tuli kaikki jo syötyä mutta uutta voi onneksi tehdä milloin vain. Tämä mozzarellasalaatti koostui mozzarellan, tomaatin ja basilikan lisäksi aurinkokuivatuista tomaateista, herkkusienistä sekä kurpitsan siemenistä. Niin hyvää! Tässä reseptit kumpaankin salaattiin. Herkullisia esim. näin kesähelteillä (toim. huom. New Yorkissa porottanut viimeiset kaksi viikkoa n. 30 asteen helteet). Päivän pohdintana voisin todeta että miksi sanotaan että aurinko porottaa? eihän sillä ole porojen kanssa mitään tekemistä mutta kylmäsavuporo on kyllä maukasta, nam!

Perinteinen mozzarellasalaatti

Iso pallo mozzarellaa

2 isoa tomaattia

basilikaa

oliiviöljyä

suolaa ja pippuria

balsamiviinietikkaa

1. Viipaloi mozzarella ja tomaatit.

2. Asettele lautaselle nätisti järjestyksessä: viipale mozzarellaa, viipale tomaattia, basilikan lehtiä jne.

3. Ripottele päälle oliiviöljyä ja halutessasi balsamiviinietikkaa. Rouhi himppu suolaa ja pippuria.

Kuvan salaatin päältä puuttuu oliiviöljy sekä suola ja pippuri

Muunneltu mozzarellasalaatti

Pieniä mozzarellapalloja

Kirsikkatomaattia

Aurinkokuivattua tomaattia

Kurpitsan siemeniä

Isoja herkkusieniä

Tuoretta pinaattia

Suolaa ja pippuria

Balsamiviinietikkaa

1. Leikkaa aurinkokuivatut tomaatit viipaleiksi. Puolita kirsikkatomaatit.

2. Laita herkkusienet uuniin grillitoiminnolle (voit myös grillata grillissä) ja pidä niin kauan että näyttävät kypsiltä. Ripottele hieman suolaa päälle ja viipaloi.

3. Sekoita kulhossa tomaatit, mozzarellapallot (jos marinaadissa, lientä voi liruttaa hieman joukkoon), kurpitsan siemenet sekä sienet. Lisää mausteeksi hieman suolaa ja pippuria sekä balsamiviinietikkaa.

4. Tee pinaatinlehdistä peti vadille ja aseta salaatti tarjolle sen päälle.

Kuvassa puoliksi tuhottu salaatti, en ehtinyt tarjolle mennessä ottaa kuvaa.

Mansikkakakku

Tulipa päivä jolloin koitti perheen pojan valmistujaiset. Tarjolle haluttiin laittaa perinteinen suomalainen mansikkakakku, joten Talousihmeelle vispilä käteen ja vatkaushommiin. Monesti on tullut luettu Pionilaakso blogista hehkutusta valkosuklaakermasta, joten päätin kokeilla sitä väliin. Niiden kaveriksi laitoin mansikkaviipaleita ja kostutin koko komeuden lakkalikööri-vadelma keitoksella.

Kakusta tuli ilmeisesti oikein maukas, sillä ainoastaan yksi pala jäi jäljelle. Ei siis tarvinnut harrastaa kakun syöntiä seuraavaa viittä päivää, mikä yleensä tapahtuu juhlien jälkeen. Lisäksi amerikan sukulaiset odottavat kuumeisesti sähköpostia, josko kääntäisin reseptin heille englanniksi. Kakkupohja oli tavallinen kuuden munan sokerikakkupohja.

Mansikkakakku

Pohja:

6 kananmunaa

2,5 dl sokeria

3 dl vehnäjauhoja

1,5 tl leivinjauhetta

Täyte:

5 dl kermaa

200 g valkosuklaata

mansikoita viipaloituna

Kostutus:

n. 200 g vadelmia

2 rkl vadelmahilloa

reilu 1 rkl lakkalikööriä (tai muuta marjalikööriä)

n. 1 dl vettä

Kuorrutus:

mansikoita viipaleina

kermaa (maustettu sokerilla)

hilloa

1. Leivo ensin pohja. Vatkaa munia jonkun aikaa, lisää sokeri ja vatkaa kunnes on seos on melko tämäkkää vaahtoa.

2. Lisää jauhot ja leivinjauhe siivilöiden vaahtoon, kevyesti sekoittaen.

3. Paista uunissa, +180 C (350 F) n. 30-40 min. Voit tarkistaa kakun kypsyyden tökkäämällä sitä esim. tulitikulla. Jos tulitikkuun ei tartu taikinaa, kakku on valmis.

Kakkupohja leivotaan mielellään muutamaa päivää ennen. Päivää ennen tapahtumaa voidaan kakku kostuttaa ja täyttää.

4. Keitä kostutusliemi. Laita kattilaan kaikki ainekset ja anna porista. Kiehauta, jotta liköörissä oleva alkoholi haihtuu. Muussaa vadelmat tarvittaessa sauvasekoittimella mutta luultavasti pelkkä kapusta riittää. Jos liemi tuntuu liian paksulta, lisää vettä.

5. Valmista täyte. Paloittele valkosuklaa kippoon ja laita mikroon. Sekoittele tasaisin väliajoin jotta suklaa sulaa tasaisesti.

6. Kun suklaa jäähtyy, vatkaa kerma kovaksi vaahdoksi. Älä lisää sokeria, sillä valkosuklaa tuo tarvittavan makeuden.

7. Liruta jäähtynyt (älä anna kovettua) valkosuklaa kerman joukkoon, sekoita.

8. Leikkaa kakku kolmeen eri kerrokseen. Kostuta jokainen kerros liemellä. Lisää väleihin kerros viipaloituja mansikoita sekä valkosuklaakermaa. Päällimmäinen kerros jätetään ilman täytettä, sillä siihen tulee koristeet ja kerma.

Kakun koristelun voi tehdä samana päivänä kuin juhla on.

9. Levitä kakun päälle ohut kerros hilloa, jotta mansikat pysyvät sen päällä. Viipaloi mansikat ja asettele kauniisti päälle (voit myös käyttää puolikkaita/kokonaisia mansikoita, ihan miten itse tykkäät)

10. Vatkaa muutama desi kermaa ja pursota reunoille. Valmista, nam nam!

Munkit ja siman lopputulos

Vappu sitten tuli ja meni. Onneksi asun täällä lätäkön toisella puolella niin ei tarvitse osallistua näihinkään kinkereihin. Inhoan pakollisia juhlapyhiä, joiden tarkoitus on vaan saavuttaa hillitön humalatila. Kiitos siis vielä siitä, että olen vielä juhannuksen aikaankin täällä, enkä kesälomalla Suomessa.

Vappuruuissa ei kuitenkaan ole mitään vikaa. Kirjoitin jo aikaisemmin siman teosta. Rusinat pongahtivat ensimmäisessä pullossa pintaan n. kolme päivää sen jälkeen kun asettelin pullot jääkaappiin. Muilla pulloilla meni noin viikko. Sima oli makoisaa ja makeaa mutta onnistui todella hyvin ottaen huomioon että aikaisempaa kokemusta kyseisestä juomasta ei ollut. Suosittelen myös kesäjuomaksi esim. jääteen sijaan. Ihanan raikasta ja ei tietääkseni ole mitään kirjoittettua sääntöä, joka kieltää siman juonnin muulloin kuin vappuna. Plussaa myös siitä että pullot ei räjähtäneet. Hölläsin korkkeja päivittäin.

Sitten munkkeihin. Päätettiin ystäväni J:n kanssa tehdä ihan isompi erä kerralla kun kerta ruvetaan kuumalla öljyllä leikkimään. Tekaisin oikein litran taikinan perus pullataikinaa. Munkithan kun Suomessa ovat sama asia kuin uppopaistettu pulla. Munkkien paistoasema sijaitsi J:n luona, joten käytössä oli kaasuliesi. Melko hasardi idea laittaa reilu 1,5 litraa kasviöljyä* kaasuliedelle lämpenemään varsinkin kun kyselin sammutuspeitteen sijaintia ja sitä ei ollut tiedossa.

Munkkitaikina (puolen litran)

5 dl maitoa
50 g hiivaa
2 munaa
1 1/2 dl sokeria (+ jonkin verran sokeria munkkien päälle)
1 rkl kardemummaa
2 tl suolaa
2 tl vaniljasokeria
12 dl vehnäjauhoja
120 g voita tai margariinia

Öljyä paistamiseen

1. Kuumenna maito kädenlämpöiseksi, lisää hiiva, mausteet sekä muna ja sokeri.
2. Lisää jauhot sekä pehmeä rasva.
3. Anna kohota lämpimässä paikassa vähintään puoli tuntia.

4. Jaa taikina kahteen osaan. Jaa toinen osa sopivan kokoiseksi paloiksi ja pyörittele palloja. Tökkää sormilla reikä keskellä pullapalloja ja pyöritä niin että saat munkkirinkilälle reiän. Reiät pienenevät paistettaessa, joten niistä voi tehdä yltiöisoja.

5. Kuumenna öljy sopivaksi. Lämpötilan pitäisi olla kai n. 180C mutta parhaiten lämpötilan mittaan tekemällä testipalan taikinasta (tai käyttämällä leipää), upottamalla sen rasvaan ja jos pala uppoamisen jälkeen nousee pinnalle suht. nopeasti ja ruskettuu kauniisti, öljy on sopivan lämmintä. Liian kuuma öljy polttaa munkit päältä ja jättää sisältä raa'aksi. Liian kylmä öljy taasen imeytyy munkkeihin vähän liian kanssa.

6. Siirrä paistetut munkit talouspaperille hetkeksi imeytymään. Rullaa sitten munkit sokerissa ja nauti!

(7. Voit myös pakastaa sokeroimattomia munkkeja. Kun haluat syödä munkit, lämmitä mikrossa, sokeroi ja nauti!)

Kaikki meni hyvin. Teimme taikinasta pieniä testipalloja, joita upottelimme rasvaan ja katsoimme mitä tapahtuu. Ensin varoimme lämpötilaa ehkä vähän liikaa ja rasva oli himpun liian kylmää. Kuitenkin kun testipallot upposivat ensin pohjalla ja pongahtivat kohta pintaan ja käristyivät mukavasti, totesimme rasvan olevan hyvää ja niin syntyi n. 70 rinkulamunkkeja, oikein maukkaita olivat.

*Pohdimme pitkään mitä öljyä tulisi käyttää. Kasvisöljy kun kuumennettaessa muuttuu kuulemma jotenkin epäterveelliseksi. Päädyimme kuitenkin siihen, koska se oli halvinta. Ja hyvin toimi! Ajatus oli kuitenkin että jos kerran vuodessa valmistaa jotain uppopaistettua niin se ei haittaa jos rasva on himpun epäterveellisempää, koska sitä ei tule muuten nautittua.

Vihersalaatti twistillä

Talousihmeellä on tapana tehdä joka ruokailun yhteyteen salaatti. Liian usein salaatiksi päätyy perinteinen salaatti-kurkku-tomaatti-paprika versio. Perinteisessä versiossa ei sinänsä ole mitään vikaa mutta joskus se kaipaa jotain piristykseksi. Vesimelonit, parsat ja avokadot ovat aika tuttu lisäke tavalliseen salaattiin. Nyt tuli testattua avokadoja ja cashew pähkinöitä ja hommahan toimi. Kerrankin otin salaatista myös kuvan, joten mainittakoon asiasta siksi.

Vihersalaatti twistillä

-Salaattia

-Kumato tomaatteja

-Kurkkua

-Avokadoa

-Cashew pähkinöitä

Kivan ja kevyen kastikkeen saat sekoittamalla viinietikkaa ja oliiviöljyä.

Avokadot ehtivät jo hieman tummua vaikka suihkin päälle sitruunaa.

Sima

Laitoin simat tulille. Elämäni ensimmäisen kerran. Vähän kauhistuttaa minkälaista kuraa siitä tulee, tein kuitenkin 8 litran satsin. Nyt n. 5 tunnin kypsyttelyn jälkeen haju on ainakin miellyttävän makean, sitruunaisen, hiivainen. Pitänee odotella huomiseen, pullottaa keitos ja ensiviikolla sitten maistelemaan, nam. Onneksi suurin osa siman nauttijoista on suomalaisia, ymmärtävät hyvän päälle. Jenkit saattavat vähän irvistellä jos niille menen tätä lientä maistattamaan.

Kätevä ohje simaan löytyi, mistäs muualtakaan kuin Suomen Sokerin reseptivarastoista. Ohjeessa oli jopa käytetty kuivahiivaa, jee. Tuorehiiva kun on aika harvinainen tuote tällä pallonpuoliskolla, löydettävissä kyllä toki jos viitsii etsiä.

Sima

4 l vettä

2 sitruunaa

250 g fariinisokeria

250 g taloussokeria

1/5 tl kuivahiivaa

(rusinoita)

1. Laita hiiva tulemaan pussin ohjeiden mukaan (ainakin täällä jenkeissä kuivahiiva sekoitetaan tietyn asteiseen veteen ja sokeriin ja siitä se alkaa kohoamaan ja kuplimaan)

2. Kiehauta puolet vedestä ja kaada sokereiden päälle

3. Lisää sitruunan kuori ja kuoritut viipaloidut sitruunat (jätä siis valkoinen osa pois, se on melko kitkerää)

4. Kippaa mukaan loput vedestä ja lisää hiiva kädenlämpöiseen veteen.

5. Sekoita ja anna muhia kannellisessa astiassa (itselläni seos kattilassa) n. 24 tuntia

6. Siivilöi ja pullota sima. Laita jokaiseen pulloon 1 tl sokeria ja muutama rusina

7. Kun rusinat ovat nousseet pintaan, sima on valmista. Jääkaapissa pitäisi viedä n. viikon. Lämpimämmässä lyhyemmän aikaa.

HUOM! Muista että paine pullossa kasvaa kun sima rupeaa käymään. Muista siis välillä höllätä pullojen korkkeja ettei simat räjähdä pitkin jääkaappia.

Ohje siis toimii näiden testauksien osalta kohtaan 5. asti. Kerron lopputuloksesta n. viikon päästä. Jännityksellä odotetaan mitä tuleman pitää!

Sitruuna-marenki piiras

Ehdoton lapsuusajan suosikkini on sitruunakiisseli. Muistan kun olin vähän alle kouluikäinen ja Talousihme senior teki kakkuja joihinkin kemuihin ja keksi laittaa sitruunakiisseliä kakun väliin ja ai että tuli raikas kakku. Kinuskikuorrutus kruunasi kaiken. Ja tämä on paljon sanottu ei-tavallisen-täytekakun ystävältä. Vielä n. 15 vuotta myöhemmin pyydän välillä Talousihme senioria keittämään ison kattilallisen sitruunakiisseliä, jotta voin syödä sitä ihan syömällä. Raikas vaihtoehto marjakiisseleille ym.

Rakastan ylipäätänsä kaikenlaisia kiisseleitä. Niiden valmistaminen täällä Usassa on kuitenkin jäänyt asteelle nolla, koska a) kaupasta ei saa perunajauhoja b) mistään ei saa niin hyvää mehua että kannattaisi kiisselin pohjaksi laittaa (kaikissa mehuissa on n. tonni sokeria tai ovat muuten teollisen makuisia). Sitruunakiisseliin saa kuitenkin aina kaupasta sitruunoita ja perunajauhoja ei tarvita koska tilalla voi käyttää maissitärkkelystä. En ole kehdannut tehdä tätä kiisseliä pelkästään syötäväksi, pitäisivät varmaan ihme rohmuna kun lusikoisin sitä kattilasta, joten hyvä tapa on laittaa se piirakkapohjan päälle ja koko komeutta kruunaamaan vielä marenkipilvi. Tämä leivonnainen on yksi ehdoton suosikkini. Menee henk. koht. listallani top 10 parhaimman makean herkun joukkoon.

Sitruuna-marenki piiras

Pohja:

100 g voita

2 dl vehnäjauhoja

1 rkl sokeria

1 rkl kylmää vettä

ripaus suolaa

Täyte:

2 sitruunan mehu ja raastettu kuori

1 1/2 dl sokeria

2 dl vettä

3 keltuaista

2 rkl maissitärkkelystä

2 rkl voita

Marenki:

3-4 valkuaista

5 rkl tomusokeria

1. Nypi pohjaan tarkoitetut rasva, jauhot ja sokeri muruksi. Lisää vesi ja anna taikinan jähmettyä jääkaapissa.

2. Taputtele taikina vuokaan (vuokaa voi hieman rasvata niin ei tartu niin pahasti). Pistele pohja haarukalla ja tue reunat rutistetulla foliolla. Paista +225 C n. 20 min. Varo ettei pala!

3. Laita kaikki täytteen aineet kattilaan ja anna kiehahtaa koko ajan sekoittaen (älä heitä yli jääneitä valkuaisia pois, tarvitset niitä marenkiin).

4. Kippaa jäähtynyt täyte paistetun pohjan päälle.

5. Vatkaa marenkia varten valkuaiset ja sokeri (voi käyttää joko tomua tai tavallista sokeria) kovaksi vaahdoksi.

6. Levitä marenki piirakan päälle ja laita piirakka uuniin vielä muutamaksi minuutiksi niin että marenki värittyy kauniisti.

7. Anna piirakan jäähtyä ja nauti!

Risotto

Suomessa asuessani risotto oli aina sitä samaa kuivaa riisiä pakastevihanneksilla ja jollain höysteellä. Usassa olen höyrähtänyt risottoihin kuin hullu puuroon ja padoissa ja kattiloissa onkin valmistunut jos jonkinlaista pöperöä riisistä ja höysteistä. Esittelenkin tässä nyt muutaman suosikkiversioni risotosta. Riisinä käytän aina Arborio riisiä. Kyseessä siis italialainen, lyhyt jyväinen, valkea riisi, joka sopii mainiosti risottoihin.

Risottopohja

2,5 dl riisiä

2 rkl voita

1 rkl öljyä

1 sipuli

pari valkosipulinkynttä

kasvisliemikuutio

6 dl vettä

2,5 dl valkoviiniä

Parmesaania

1. Kuumenna öljy ja voi kattilan pohjalla.

2. Lisää mukaan sipuli ja valkosipuli ja anna paista n. 5 min

3. Lisää riisi ja paista niin kauan, että riisi on kuultavan väristä

4. Kippaa joukkoon viini ja anna imeytyä. Lisää myös liemikuutio.

5. Kippaa joukkoon puolet vedestä ja anna muhia pienellä lämmöllä kannen alla. Kun neste on imeytynyt, lisää loput vedestä ja anna hautua lisää.

6. Kun melkein kaikki neste on imeytynyt, lisää joukkoon höysteet.

7. Lisää viime hetkellä joukkoon raastettua parmesaania. Anna sulaa ja tarjoile risotto.

Höystevaihtoehtoja:

*Tuoreet herkkusienet

-Paloittele herkkusienet ja heitä pannulle murskatun valkosipulikynnen kanssa. Lisää risoton joukkoon

*Parsa

-Purkkiparsan voi lisätä mukaan paloiteltuna sellaisenaan. Jos käytät tuoreparsaa, huuhtele parsat, leikkaa kova osa kannasta pois ja kuori tarvittaessa. Kuumenna pannulla iso nokare voita ja pyörittele parsoja siinä. Paloittele ja heitä risoton sekaan.

*Kylmäsavulohi

-Leikkaa lohi sopiviksi paloiksi ja lisää risoton mukaan. Itse olen laittanut lohen kanssa mukaan myös pieniä katkarapuja. Pakastekatkarapuja käytettäessä, sulata katkiksia kylmässä vedessä ja valuta ennen käyttämistä.

*Artisokan sydämet

-Tuoreiden artisokkien käyttö on melko iso töistä, joten kaupasta vaan purkillinen tai pari artisokan sydämiä mukaan ja risoton sekaan.

Kaiken avain omasta mielestäni maistuvassa risotossa on valkoviini, kasvisliemi (voi käyttää myös kanalientä mutta itse en käytä, koska kasvissyöjän on helppo syödä sitten samaa ruokaa muiden kanssa) sekä parmesan tms. muu vahva juusto. Itse lisään juustoa jo kokkausvaiheessa ja lautasella vielä ripottelen raastetta päälle ennen ruoan nauttimista, nam!

Hiljaiseloa

Talousihme on viettänyt hieman hiljaiseloa viime aikoina. Ensin oli loma Californiassa, sitten iski flunssa. Joitakin hyviä reseptejä jopa kuvien kanssa on kuitenkin kertynyt varastoon. Laitetaan niitä tulemaan tänne ihmeteltäväksi tuota pikaa muutaman päivän sisällä. Jos sitä tästä keväthorteesta pääsisi eroon ja lähtisi porskuttamaan kohti kesää. New Yorkissa päästiin nauttimaan jo +30 asteen lämmöstä, joten kesä on taattu tänäkin vuonna.

Sitruunaneliöt

Helmikuun Food Networkin lehdessä törmäsin houkuttelevan näköiseen Lemon Bark eli suomennettakoon vaikka sitruunaneliö ohjeeseen. Pakkohan sitä oli lähteä testaamaan kun viikonlopun jäljiltä hedelmäkori pullotti jostain syystä täynnä sitruunoita.

Food Network on kyllä minun ehdoton suosikki ameriikassa. Niillä on kiva aikakausilehti, joka ilmestyy kerran kuussa. Usassa aikakausilehdet ovat sitä paitsi n. 10 kertaa halvempia kuin Suomessa. Vuoden tilaus tuotakin lehteä maksaisi vain vaivaiset 15 dollaria. Hilaudun silti aina ostamaan irtonumeron, ei siinäkään paljon köyhdy, yksi numero taitaa maksoo n. 3 euroa ja siinä on aina mukana vähintään sata reseptiä muista ruokajutuista puhumattakaan. Lisäksi Food Networkin nettisivut ovat aivan oiva apuväline kun mieleen juolahtaa ajatus "mitä tänään syötäisiin?". Tv-ohjelmista voisin tehdä aivan oman postauksen, olen niihin aivan hulluna. Joka ilta töiden jälkeen vaan köllähdän sängylle ja Food Network telkkarista pyörimään. Parin viikon ajan Olympialaiset ovat meinanneet vähän syrjäyttää ruokaohjelmien katselua mutta kyllä se taas tästä kunhan tuo urheilu loppuu.

Sitruunaneliöt

Pohja

160 g voita

5 dl vehnäjauhoja

0,5 dl fariinisokeria

0,5 dl tomusokeria

ripaus suolaa

Täyte

4 munaa+2 keltuaista

5 dl sokeria

0,5 dl vehnäjauhoja

1 tl sitruunan kuorta

2,5 dl sitruunan mehua (miel. itse puristettua)

1. Laita monitoimikoneen kulhoon kylmä voi, jauho, sokerit sekä suola. Vatkaa niin kauan että seos on tasaista.

2. Taputtele seos foliolla päällystettyyn uunivuokaan. Voitele folio ennen taikinaa öljyllä.

3. Paista pohjaa +175C n. 25 min kunnes pohja on kullankeltainen.

4. Paiston aikana voit valmistaa täytteen. Vatkaa munat+keltuaiset, sokeri sekä jauho kulhossa tasaiseksi seokseksi.

5. Lisää joukkoon sitruunan mehu sekä kuori.

6. Kaada täyteseos lämpimän, paistuneen pohjan päälle. Vähennä lämpötila +150 asteeseen ja paista n. 30-35 min niin että täyte asettuu.

7. Paiston jälkeen laita sitruunaneliöt lepäämään jääkaappiin väh. 2 tunniksi. Tämän jälkeen leikkaa paloiksi ja koristele ripottelemalla siivilän avulla tomusokeria palojen päälle.

Leivokset oli hyviä mutta kovin äkkimakeita. Yhdellä sitruunaneliöllä tyydytti kyllä maken nälän vähäksi aikaa. Sitruunamehu kuitenkin poisti makeutta ja toi mukaan raikkautta.

Pekoni-artisokka-juusto pastavuoka

Nimi kuulostaa ehkä sanahirvitykseltä mutta hyvää se ainakin oli. Talousihme paini tänään ennen kauppareissua ikuisen kysymyksen kanssa "Mitä tänään syötäisiin?" ja muisti että Kotilieden sivuillehan on aina listattu viikottaiset esimerkki ruokalistat. Tällä viikolla on kuulemma perunaviikot meneillään, ainakin Kotiliedessä mutta näin artisokkafanina silmiin iski otsikko "Amerikan artisokat". Ja kun näin Ameriikassa ollaan niin klikkasin linkin auki ja sieltä paljastui hyvin mielenkiintoinen resepti, jonka kotiliemi bloggaaja oli joskus jostain amerikkalaisesta ruokalehdestä bongannut.

Linkki siis sisälsi ohjeen artisokka-pekoni-juustovuokaan. Mietin kuitenkin että pelkkä noiden raaka-aineiden yhdistelmä ei täyttäisi kaikkien massuja, joten heitin sekaan myös farfelle pastaa (sitä rusetin muotoista) ja kyllä toimi, täytyy sanoa. Pekoni yhdistettynä sinihomejuustoon ja parmesaaniin sekä artisokat siihen ja vielä pasta, kyllä makuhermot nautti.

Pekoni-artisokka-juusto pastavuoka

1 paketti pekonia
2 tlk artisokan sydämiä
0,5 pkt sinihomejuustoa
2 dl ruokakermaa
1 ltk pastaa
parmesaania
mustapippuria

1. Paloittele pekoni ja paista se pannulla sopivan rapeaksi.
2. Keitä pasta laatikossa olevien ohjeiden mukaan.
3. Pilko artisokan sydämet pienemmiksi, noin neljään osaan.
4. Sekoita yhteen keitetty pasta, pekoni, artisokka, sinihomejuusto sekä ruokakerma. Mausta pippurilla. Sekaan voi laittaa myös parmesaania.
5. Kippaa seos uunivuokaan, ripottele päälle parmesaania.
6. Paista 180 astetta, n. 10-15 min, kunnes pasta ja juusto ovat saaneet hieman väriä.

Ko. ruoka on oikein hyvää raikkaan salaatin ja tuoreen patongin kera.


Artisokka (puhun siis Latva-artisokasta, maa-artisokka on sitten erikseen) on minulle sinällään melko uusi tuttavuus. En ollut sitä varmaan koskaan ennen edes maistanut ennen kuin suuntasin nokkani kohti ameriikan maata. Artisokasta ehkä parasta on juuri ne sydämet. Niitä tulee ostettu melko paljon ihan marinoituina lasipurkissa. Joskus mukaan kuitenkin tarttuu myös tuoreita artisokkia, joiden lehtiä on mukava dippailla kypsennyksen jälkeen sulassa voissa ja imeskellä ne kaikki herkulliset pehmeät osat pois, nam!

Perunarösti muffinsivuoassa

En muista olenko ehtinyt hehkuttaa mutta ostin todella hyvän yleispätevän kasvisruoka kirjan Barnes&Noblen (usalainen kirjakauppaketju) alennushyllystä. Kirjan nimi on The Complete Cookbook, Vegetarian, Tasty Recipes for every day (edited by Helen Aitken). Koko komeudessaan kirja maksoi n. 7 dollaria (5 euroa) ja sisältää todella paljon hyviä kasvisruokareseptejä.



Ihastuin heti ensimmäisenä kirjan perunarösti ohjeeseen. Ravintolassa olen syönyt perunaröstiä ja oi kuinka maukasta se onkaan mutta itse en ole sitä koskaan jostain syystä valmistanut. Jotenkin osittain on ehkä pelottanut että pysyykö koko röstit edes kasassa. Kirjassa ongelma oli kuitenkin ratkaistu niin että röstit valmistetaan loppuun muffinssipellillä ja saat siis tehtyä kerralla 12 pientä perunaröstiä, kätevää (tai niin monta kuin muffinsipeltisi vetää, Talousihmeen pelti on mitoitettu kahdelletoista)

Perunarösti

n. 1 kg perunaa
2 sipulia
Suolaa
Mustapippuria
Sulaa voita/margariinia

1. Keitä perunoita kuorineen suolatussa vedessä 7 min.
2. Sillä välin voit raastaa raastimella sipulit suikaleiksi. Itse käytin ihan käsipelillä toimivaa raastinta mutta joku kone on varmasti myös hyvin kätevä tähän.
3. Kuori perunat ja raasta ne myös raastimella raasteeksi.
4. Sekoita peruna+sipuli keskenään ja maista suolalla ja pippurilla
5. Voitele muffinssivuoka todella hyvin voilla tai öljyllä.
6. Asettele jokaiseen koloseen perunaseosta sopivassa määrin (ei ihan täyteen mutta yli puolen välin on hyvä). Liruta päälle tilkka sulaa voita.
7. Paista +225C, n. 35 min tai kunnes rösti on saanut hieman väriä



Röstit olivat todella maukkaita. Raastamisvaiheessa perunasta irtosi todella paljon tärkkelystä ja oli sen vuoksi todella tahmaista. Tästä ei ollut kuitenkaan tietoakaan kun röstin otti pois uunista. Lisäksi muffinsivuoka kannattaa voidella todella hyvin, ettei rösti tartu sen reunoihin. Tein itse röstiä kahdella eri vuoalla, toinen joka oli pyöreämpi pohjalta toimi paljon paremmin kuin hieman kantikkaampi malli.

Tiikerikakku

Ystävänpäivä tuli ja meni ja siinäpä oiva tekosyy tehdä sydämen muotoisessa kuivakakkuvuoassa jotain herkkua. Päädyin tiikerikakkuun, aina niin yhtä hyvään ja varmaan leivonnaiseen. Ja hyvää siitä todella tulikin; herkuton helmikuu sai sen myötä ehkä pienen kolauksen, Talousihme itse nimittäin maisteli ehkä palan jos toisenkin kyseistä raitakakkua. Ohjeena käytin kotikokki.netistä löytämääni Vanhanajan tiikerikakun ohjetta pienillä muutoksilla.




Tiikerikakku

200 g voita
4 dl sokeria
6 dl vehnäjauhoja
4 kananmunaa
1 tl leivinjauhetta
1/2 dl kermamaitoa (pelkkä maito käy hyvin)
tippa vaniljaesanssia

raidat

3 rkl kaakaojauhetta
n. 0,5 dl kermamaitoa (maito käy myös hyvin)

1. Vaahdota voi
2. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään.
3. Kippaa kaikki edelliset yhteen kulhoon ja lisää mukaan maito+vanilja, sekoita.
4. Jaa taikina kahteen osaan ja sekoita toiseen osaan raitoihin tarvittavat aineet (kaakaojauhe sekä maito). Maitoa lisätään sen vuoksi että kaakaotaikinasta tulisi hieman notkeampi ja näin sekoittuu paremmin toisen taikinan kanssa. Maidon voi myös jättää pois ja käyttää taikinan sellaisenaan.
5. Rasvaa kakkuvuoka ja jauhota korppujauhoilla.
6. Lusikoi alle vaaleaa taikinaa, väliin kaakaotaikinaa ja päälle loput vaaleasta taikinasta. Pistele taikinaa syvältä esim. haarukalla että taikinat hieman sekoittuvat; näin syntyy tiikerikakun raidat.
7. Paista +175 C, n. 50-60 minuuttia. Kakun kypsyyttä voit kokeilla esim. tulitikulla. Jos taikina ei tartu tikkuun, on kakku kypsä.

Talousihme blogilistalla

Talousihme löytyy nyt myös blogilistalta, www.blogilista.fi, joten nyt Talousihmeen kokkailuja ja toilailuja voi seurata myös sitä kautta. Suora linkki Talousihmeen profiiliin blogilistalla tästä

Herkuton helmikuu: 10 päivää takana

Herkuttomasta helmikuusta on nyt 10 päivää takana eli melkolailla yksi kolmasosa. Mitenkä Talousihme on pärjäillyt tähän mennessä herkuttelematta?

-Mehua en ole juonut lasiakaan, olen todella ylpeä siitä. En ole sekoittanut sitä edes veden kanssa joten ihan mehuttomalla kuurilla on tässä menty. Yksi ilta sauna päälle hörppäsin kaverin vähäsokerisesta limupullosta kulauksen, ei ehkä niin paha. Lisäksi viikonloppuna ostin junamatkan ratoksi pullollisen Vitamin Wateria eli vitamiinivettä mutta en kyllä kärsinyt siitä mitään tunnon tuskia sillä olin itselleni mielessä luvannut että jos haluan jotain ns. herkkujuomaa ostaa niin vitamiinivesi on sallittua. Vitamiinivesi on siis maustettua vettä, niitä on ehkä n. 20 eri makua. Suosikkejani ovat Dragonfruit sekä appelsiini. Pullossa on 13g sokeria, ei niin paha kuin limussa, ei rasvaa ja 50 kaloria. Olin pitkään epäileväinen vitamiiniveden suhteen. Ei se voi olla hyvää. Viime kesänä kuitenkin kesähelteillä tuli ostettua pullollinen ja siitä se lähti. En voi kyllä sanoa olevani mikään addikti ko. veteen kuten eräät ystäväni. Ostan joskus pullollisen, korkeintaan kerran kuussa.


-Puuroa aamulla, pah. Se idea taisi kolmen päivän jälkeen sitkahtaa. Aamupalan suhteen olen silti yrittänyt pysyä terveellisellä linjalla. Syönyt ruisleipää tai marjoja ja hedelmiä. Joku aamu taisi jäädä aamupala kokonaan syömättä kun oli muka niin kiire, hups. Aamupala on kuitenkin päivän tärkein ateria, ainakin monet niin väittävät. Pitää nyt tsempata kuitenkin tuon puuron kanssa, se pitää massun täytenä pitkälle iltapäivään.

-Älä osta karkkia. En ole ostanut karkkia. Enkä ole edes kavereilta maistanut karkkia. Karkittomana siis kuukausi tsempillä loppuun. Ei ole kyllä edes tehnyt mieli, Usalainen karkki on niin pahaa. Ikea reissu piti kuitenkin siirtää tulevaisuuteen. Sieltä olisi tullut ostettua vaan ravintolasta lihapullat ja sitten ruokakaupasta satsi karkkia ja kotiin. Repeäminen voi olla lähellä kun menen käymään New Yorkin suomikirkolla viikon päästä. Niillä on siellä varasto täynnä suomalaista karkkia, jota voi ostaa, ääh. Onneksi hinta kirpaisee sen verran että toivottavasti jää Fazerin siniset ja karkit silloinkin hyllyyn.

-Välipala napsiminen hedelmiksi, hmm. Napsimista olen vähentänyt jonkun verran. Lisäksi olen ruvennut syömään vieläkin enemmän erilaisia hedelmiä (mandariinia, mangoa, banaania, rypäleitä) ja marjoja jos on ollut nälkä. Lisäksi olen jättänyt turhat välipalat pois ja odottanut kiltisti että lämmin ruoka on valmis. Hyvin siis mennään tältä osin.

-Leivo kevyemmin. No, tämä on onnistunut ehkä 50-50. Tiedossahan oli että tulen kuitenkin tehneeksi Runebergintorttuja ja laskiaispullia niin niitä ei hirveän kevyeksi voi laskea. Toisaalta söin vaan yhden laskiaispullan ja puolitoista runebergia joten se on plussaa koska olisin voinut niiden sijasta syödä kymmenen. Laskiaispullien yhteydessä leivoin myös korvapuusteja mutta en syönyt yhtään koska en niistä edes hirveästi välitä, hyvä minä. Muuten olen jättänyt makean leipomiset ja tehnyt niin sämpylöitä kuin ruikkariakin.

-Syö ulkona kevyemmin. Hmm, söin sushia ja käytiin kasvisravintolassa, joten on se kevyempää kuin burgeri ja ranskalaiset. Yhtenä aamuna mentiin iki-ihanaan amerikkalaiseen Dineriin syömään Connecticutin puolelle. Himotti niin paljon syödä vohveleita tai pannukakkuja mutta otin sen sijaan wrapin täytettynä lihalla ja kreikkalaisella salaatilla, hmm, ehkä silleen semi järkevä valinta, olisi voinut olla terveellisempikin. Mukana tuli tietenkin ranskalaiset mutta söin niistä alle puolet kun yleensä olisin kauhonut lautasen tyhjäksi.

Herkuton on siis edennyt tähän mennessä ehkä niin ja näin, parantamista löytyy mutta ei tässä ihan toivottomasti mene. Vielä 2/3 to go ennen kuin voi rynnätä kauppaan ostamaan taas herkkuja.

Ruisleipä

Koska Usasta on vaikeaa saada ruisleipää (ei edes ole, sitä voi tilata suoraan netin kautta Kuusiston veljeksiltä ,olenkin puhunut aikaisemmin aiheesta jo täällä) Talousihme otti ja päätti leipoa itse ruisleipää. Talousihmeen kaverin pakastimen syövereistä löytyi leivän juurikin, joten sitä ei tarvinnut tehdä itse. Mietintään kuitenkin jäi kuinka kauan juuri oli lojunut pakastettuna, ehkä n. 2-3 vuotta.

Laitoin sitten maanantaina ruisleipätaikinat tulille siinä puolilta päivin. Otin juuren pakastimesta ja upotin sen n. puoleentoista litraan lämmintä vettä. Hämmentelin vähän ja jätin porisemaan tv-boksin päälle omaan makuuhuoneeseen (keittiössä ei ollut enää koiravarmoja piiloja noin isolle astialle, koirat olisivat nimittäin muuten maiskutelleet taikinan suihinsa alta aikayksikön ja sitä paitsi tv-boksi piti taikinan sopivasti lämpimänä, kätevää). Illan suussa katselin että hyvin näyttää taikina kuplivan ja happamalta haisee mutta jätin sen vielä seisomaan seuraavaan päivään.

Tiistaina pääsin sitten itse leivontahommiin. Alustin taikinan eli lisäsin sopivasti ruisjauhoja sekä suolaa. Jätin taikinan vähän löysäksi, kuitenkin että se ei tarttunut enää hirvittävästi sormiin. Tein ristin taikinan päälle ja jätin liinan alle kohoamaan pariksi kolmeksi tunniksi. Taikina ei kuitenkaan kohonnut mutta leivoin silti leivät. Pyörittelin taikinasta pötkylän ja leikkasin siitä silmämääräisesti sopivia paloja. Pyörittelin niistä palloja ja laitoin pellille leivinpaperin päälle. Kastoin käden vedessä ja levitin sen avulla pallot pyöreän ruispalan muotoon. Ripottelin päälle hieman ruisjauhoja ja jätin liinan alle kohoamaan. Uunissa oli lämmintä n. 250 astetta. Ennen paistoa tökin vielä leipästen päälle haarukalla reikiä ja eikun uuniin. Paistoaika näissä ruispaloissa taisi olla n. 20 min ja lämpötilan pidin samana koko ajan. Hyvin näyttivät paistuvan ja uunissa sitten hieman kohosivat etteivät olleet ihan lätsähtäneitä. Uunista suoraan liinan alle muhimaan ja leikkasin leivät paloiksi kun olivat hieman jäähtyneet. Saldona oli varmaankin noin kolmisenkymmentä pienempää ruispalaa ja kaksi reikäleipää. Maha on toiminut huomattavan hyvin tuoreen ruisleivän vuoksi.


Mitään tarkempaa ohjetta en käyttänyt. Taikinaan saa hyvän tuntuman alustamisen aikana ja niinpä ei tullut jauhojen määrää paljon mittailtua. Laitoin taikinaan kuitenkin veden, suolan, juuren ja ruisjauhon lisäksi myös himpun vehnäjauhoja, ehkä n. 2 dl pussin pohjalta että taikina ei olisi niin haperoa. Ruisleivän oppii tekemään vain tekemällä. Omasta leivästäni tuli ihan hyvää mutta ehkä se kymmenen vuoden päästä on kymmenen kertaa parempaa jos vain jatkan sen leipomista itse. Kelpo ohje ruisleipään löytyy esim. tältä kotikokin sivuilta. Kaikilla on kuitenkin vähän oma tyylinsä taikinan tekemisessä, hapattamisessa ja paistolämpötiloissa. Kokeile sinäkin omaasi!

Runebergin tortut

Runebergin tortut eli hävyttömältä lempinimeltään runkut tuli paisteltua tuossa torstaina päivää ennen Runebergin päivää. Odotin että koko hommasta tulee täysi katastrofi sen jälkeen kun olin useasta kokkiblogista lukenut miten tortut oli levinnyt tai hillo valunut pitkin poikin. Yllättävän hyvin ne kuitenkin pysyi kasassa. Paistamisen jälkeen tökin jokaisen tortun keskelle reiän ja pursotin hillon, jotta sitä jäi vähän tortun sisällekin. Sokerikuorrute olisi saanut olla vielä superpaljon jämäkämpää, se sitten meinasikin valua pitkin poikin mutta suht hyvin se pysyi tortun kyydissä.

Talousihmeen "Herkuton helmikuu" sai ehkä pienen kolauksen torttujen myötä mutta ylpeänä voin kertoa syöneeni vain puolitoista torttua, joka on melko hyvä saavutus kun niitä oli kuitenkin saatavilla useampi kymmenen. En muistanutkaan miten hyviä Runebergit ovat, pitääkö tosiaan odottaa ensi vuoteen että niitä voi tehdä uudestaan? Ehkä virittelen jonkun uuden muffinssiohjeen tulille, jotta saan tekosyyn sekoitella muffinsitaikinaan kardemummaa ja mantelia.

Ohjeeseen yhdistelin vanhan kunnon Ruoanvalmistuksen taito -kirjan ohjeen sekä Pastanjauhajien ohjeen. Kummastakin vähän jotakin.

Runebergin tortut


200 g voita
1 dl sokeria
1 dl fariinisokeria
1 tl vaniljaesanssia
2 munaa
2 dl mantelijauhetta (rouhin blenderillä mantelilastut muruiksi kun ei löytynyt kaupasta muita)
1 dl korppujauhoja
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl kardemummaa
1 dl maitokermaa (ei ollut pelkkää kermaa kaapissa niin half-half kävi ihan hyvin)

Vadelmahilloa
Tomusokeria+yksi valkuainen

1. Vatkaa voi ja sokeri, lisää sekaan munat
2. Heitä kuivat aineet ja mausteet sekaan ja lopuksi kerma
3. Täytä muffinsivuoat n. 3/4 täyteen taikinalla
4. Paista 200 C, n. 15-20 min (itselläni oli paistoaika lähemmäksi tuo 20 min)
5. Tökkää jäähtyneisiin torttuihin reikä keskelle, pursota tai lusikoi hilloa siihen mieleisesi määrä
6. Vatkaa valkuainen ja tomusokeri (voi käyttää valkuaisen sijasta myös vettä mutta valkuaisella tulee jämäkämpää) jämäkäksi ja pursota rengas hillon ympärille.



Tortut olisi myös voinut kostuttaa esim. punssilla mutta en vain jaksanut mennä koluamaan alakerran baariin, josko sieltä sellaistakin alkomahoolia löytyisi. Tortut olivat ilman kostutustakin hyvin meheviä vielä seuraavanakin päivänä, nam!

Ruissämpylät

Talousihme täällä ihan sämpylän huuruissa kirjaa ylös uutta ohjetta. Tuoksu on aivan huumaava sillä tuoreet ruissämpylät tulivat juuri uunista. Yksi tuli jo testattuakin ja maku oli oikein maittava. Kerrankin myös onnistuin tekemään sämpylöistä pehmeitä enkä kovia kuin kivet. Syynä tähän varmaan yksi simppeli ohje, joka on sämpylöidenkin leipomisessa kaiken A ja O mutta johon ei muka aina ole aikaa eli annoin taikinan ensin kohota kunnolla kulhossa (oli varmaan parisen tuntia kun käväisin kaupassa sillä välin) ja kun pyörittelin sämpylät muotoonsa, sen jälkeen vielä n. 30 min pellillä pyyhkeen alla. Mukava tehdä välillä aina näitä rukiisia herkkuja. Usalainen leipä kun on niin säälittävää. Onneksi on Whole Foods, jonka leivissä on sentään jonkinlaisia kuituja, muuten joutuisi syömään aina vehnähöttöä jos kaupan leipää syö.

Ruissämpylät

Ohje napattu melkeinpä suoraan Pirkka lehden sivuilta



Ohjeesta poiketen laitoin muutaman desin enemmän vehnäjauhoja sillä taikina tuntui todella löysältä. Halutessaan taikinaan voi myös lisätä esim. kaurahiutaleita. Itse voitelin sämpylät vedellä ennen paistoa ja hipsautin päälle puurohiutaleita (kaura). Sämpylät olivat uunissa 13 minuuttia (ohjeessa n. 10 min) sillä tein niistä melko ison kokoisia. Parhaiten ruissämpylät maistuu tuoreena juuston (Usassa Finlandia Cheesen Oltermanni ehdottomasti :) ja tuorekurkun kera, ainakin Talousihmeen mielestä.

New Yorkin parhaat, osa 1: Max Brenner

Koska Talousihme nyt sattuu asumaan maailman metropolissa, voisi tänne alkaa kirjoittamaan uutta juttusarjaa New Yorkin ravintoloista ja parhaista ruoka-annoksista mihin Talousihme on törmännyt. Talousihme käy lähes poikkeuksetta ainakin kerran viikonlopussa syömässä ulkona, joskus jopa useamminkin. Noin puolentoista vuoden asumisen jälkeen New Yorkissa on siis kertyny melkoinen liuta ravintoloista, joista voisi muutaman sanan kirjoittaa kanssalukijoille. Ei sitä koskaan tiedä jos joku lukijoista (joita ei nähtävästi ole kyllä hirveän monta) eksyisi matkalle tai asumaan tänne päin maailmaa ja haluaisi vinkkejä mistä löytää hyvä pasta, sushi, pizza tai kiinalainen ruoka.

Keskityn tässä juttusarjassa käymään läpi eniten Manhattanilla sijaitsevia ravintoloita sillä yleisimmin kun ihmiset tuleva New Yorkiin, tulevat he juuri Manhattanille. Plakkarissa on kuitenkin useaakin useampi kuppila myös New Yorkin osavaltion Westchester countystä (n. 30 min Manhattanilta pohjoiseen), joten niitäkin saattaa joskus livahtaa tänne mukaan, samoin kuin ravintoloita ympäri New York Cityä (Manhattan, Brooklyn, Bronx, Queens, Staten Island).

Osa 1: MAX BRENNER

Max Brenner on suklaaravintola, joka sijaitsee Manhattanilla Union Squarelle (broadway, btw 13th and 14th). Max Brenner on itseasiassa alkuperältään israelilainen ketju, joka on levittäytynyt Usan lisäksi mm. Australiaan sekä Filippiineille. Max Brenner tarjoaa tavallisen ravintolaruuan lisäksi (joka oli Talousihmeelle yllätys, että siellä tarjotaan myös tavallista ruokaa) erilaisia suklaajuomia sekä jälkiruokia. Hintataso on ehkä normaalista hieman hinnakkaampi. Suklaiset juomat (kahvit, kaakaot, milkshaket) ovat n. 6-8 dollaria (4-6 euroa) ja jälkiruuat n. 8 dollarista ylöspäin aina 20 dollariin saakka.

Max Brenner Union Squarella käsittää kohtalaisen ison ravintolan, jossa on varattu tilaa ruokailijoille niin ylä- kuin alakerrastakin. Lisäksi ravintolan yhteydessä toimii take away -kahvila sekä pieni suklaapuoti. Ravintolan erikoisuus on katossa menevät putket, joita pitkin niin maitosuklaa, tummasuklaa kuin valkoinen suklaa liikkuvat isoista säiliöistä kohti asiakkaiden annoksia. Jo ravintolaan sisään astuessa hajuaistin valtaa vahva suklaan tuoksu. Ravintola on sisustettu tunnelmaltaan mukavaksi mutta pöydät on sijoiteltu hyvin ahtaasti. Tilaa ruokailijoille tarvitaankin, sillä kyseisessä paikassa ei voi koskaan välttyä jonottamiselta. Viikonloppu iltana pöytä kahdelle saattaa löytyä jopa 30 minuutissa mutta suurempi seurue saattaa joutua jonottamaan jopa puolitoista tuntia.

Talousihme on testannut Max Brennerissä kahta eri annosta. Ensimmäisellä kerralla nokan eteen tuotiin maistelulautanen, jossa oli erilaisia suklaakeksejä, suklaafondue, tuoreita hedelmiä ja marjoja, vaahtokarkkeja, kookospallo sekä vohveli suklaakuorrutuksella. Vaahtokarkkeja varten pöytään tuotiin oma pieni grilli, jossa vaahtokarkit sai paahtaa. Ko. maistelulautanen oli melko hinnakas (24 dollaria kahdelta eli 12 dollari (10 euroa) henkilö sekä tippi ja verot*). Annoksesta riitti kuitenkin hyvin kahdelle ja kaikki herkut olivat todella maukkaita. En kuitenkaan vakuuttunut siitä, kuinka hyvää Max Brennerin suklaan oikeastaan pitäisi ollakaan ja en vakuuttunut siitä seuraavallakaan kerralla kun eteeni tuotiin vaahtokarkeilla päällytetty suklaapizza. Pohjana oli siis pizzapohja, ketsupin tilalla sekä maito- että valkoista suklaata ja päällä paahdettuja vaahtokarkkeja. Suklaapizza oli todella makea. Lisäksi suklaan koostumus yhdistettynä vaahtokarkkeihin oli todella tahmea ja vaati melkoisen paljon leuoilla jauhamista ennen kuin pizzan palan sai helposti nielaistua. Hinta ei ollut paha (8,60 dollaria, n. 6 euroa) ottaen huomioon että pizza oli puolikas, sisältäen kaksi slicea. Pakko myöntää että toinen slice jäi puoliksi syömättä. Ei vaan enää pystynyt maistamaan sitä yltiömakeutta vaikka kyytipoikana oli vettä raikastamassa välillä suuta.



Kuva maistelulautasesta, anteeksi huono kuvanlaatu, kamerani on ehkä maailman huonoin.



Pikkugrilli ja vaahtokarkkeja paahdettavaksi

Kaiken kaikkiaan Max Brenner on kokeilemisen arvoinen paikka suklaan ystäville. Varustaudu hintohin muutamalla lisädollarilla sekä varaudu jonottamaan pöytää. Ravintolaan voi tehdä ennakkoon varauksen myös netin kautta. Se on varmasti hyvä idea etenkin isommille seurueille. Brennerin suklaa on täyteläistä mutta suomalaisena vedän kyllä vielä kotiinpäin ja sanon että ei ole Fazerin voittanutta.


(kuva Max Brennerin kotisivuilta)

Herkuton helmikuu

Talousihme päätti aloittaa Herkuttoman Helmikuun. Aikaisemmin en ole tähän muistaakseni lähtenyt (edes huhtikuussa). Kerran lukioaikana vietin karkittoman tammikuun. Sen jälkeen oli jännä kun ei karkki meinannut millään maistaa mutta pakko sitä oli ostaa kun 1. helmikuuta tuli. Onneksi Usassa karkit on niin pahoja että ongelmia ei pitäisi hirveästi tulla tälläkään kertaa.

Luulen että idea herkuttomasta helmikuusta kaatuu heti alkuunsa. Helmikuussa on kuitenkin Runebergin päivä, ystävänpäivä ja laskiainen ja tottakai teeman mukaisesti pitää aina leipoa. Ehkä suon itselleni jonkun herkun silloin tällöin kunhan osaisin pitää herkkujen syömisen aisoissa. Listataan tähän nyt kuitenkin muutama ohjenuora tätä jo meneillä olevaa koitosta varten:

1. Vähennä mehun juomista. Juo mieluummin vettä, maustettua sparkling water tai jos nyt välttämättä otat sitä mehua (sallittakoon lasillinen aamiaisella) niin laita puolet vettä, puolet mehua. Mehussa on ihan hirveästi sokeria, alle 25 g ei meinaa päästä millään ja inhoan light mehuja jotka maistuvat todella keinotekoisilta.

2. Älä osta karkkia. Tämä on selkeä. Jos joku tarjoaa sinulle yhden namusen niin saat sen hyvällä omalla tunnolla syödä.

3. Aloita aamu puurolla. Aluksi maistuu ehkä taas pahalta mutta opiskeluaikana olin tunnettu siitä että kuljin koulun käytäviä puuromuki kädessä eli kyllä siihen puuron makuunkin nopeasti tottuu.

4. Jos leivot niin koita leipoa jotain vähän kevyempää. (ei tule onnistumaan, listalla on jo tulossa laskiaispullat ja runebergin tortut)

5. Kun käyt ulkona syömässä, vaihda ranskalaiset salaattiin, koita valita joku terveellisempi vaihtoehto listalta. Onneksi sushi on keksitty, sitä saa popsia niin paljon kuin sielu sietää, nams!

6. Popsi välipalana kaiken epämääräisen sijaan hedelmiä ja marjoja. Tee vaikka jonkinlainen jogurttisekoitus mutta vaihda jogurtti vähäsokerisempaan (Talousihme järkyttyi muutama viikko sitten kun huomasi että yhdessä jogurttipurkissa on 25 grammaa sokeria, iiks!)

Koitetaan listata tänne tunnelmia tasaisin väliajoin. Päivä 1. lähti ihan ok liikkeelle. Aamulla puuro, välipalaksi banaania ja mandariinia sekä vähän vadelmia. Iltaruuaksi pasta paahdetuilla kasviksilla ja mozzarellajuustolla sekä mangosalaatti. Ei yhtään lasia mehua :) !


(kuva täältä)

Mitkä ovat sinun vinkkisi Talousihmeelle, että hän selviytyy helmikuusta herkuttelematta?