New York cheesecake

Huomasin että tämä resepti on jäänyt laittamatta tänne vaikka kuvankin olen viitsinyt napata joten täältä pesee. Talousihme senior oli käymässä New Yorkissa joulun aikaan ja jouluahan sitten tottakai piti juhlistaa leipomalla ja mitäs muutakaan kuin New Yorkin juustokakkua. Odotukset olivat korkealla, sillä Talousihme itse on aivan höyrähtänyt Cheesecake Factoryn erittäin runsaaseen juustokakkuvalikoimaan, joten olisko itse tekemä sitten parempaa?

Talousihmeet junior ja senior (joka on muuten ammatiltaan emäntä, koulutukseltaan suurtalouskokki) suuntasivat ruokakauppaan ostamaan tarpeita juustokakkuun mutta reseptiähän ei toki sattunut mukaan. Päätettiin siis etsiä resepti kaupasta ja Philadelphia tuorejuuston kyljestähän sellainen löytyi. Päälle olisi vielä tullut purkkikirsikoista hyydyke mutta yksi asia mitä en mielelläni suuhuni pistä on juuri kyseiset i(n)hanuudet.

New York cheesecake

20 kpl täytekeksejä (Oreo, vastaavia kuin Dominot)
3 rkl sulatettua voita

250 g maustamatonta tuorejuustoa
2,5 dl sokeria
3 rkl vehnäjauhoja
1 rkl vaniljaesanssia (voit korvata ripauksella vaniljasokeria)
2,5 dl rahkaa (täällä sour cream, ei sama kuin rahka mutta suomessa ei vastaavaa joten rahka käy hyvin)
4 kananmunaa

+175 C, 1 h 10 min

1. Murskaa keksit, lisää sekaan sulatettu voi. Painele irtopohjavuoan pohjalle.
2. Sekoita sähkövatkaimella tuorejuusto, sokeri, jauho ja vanilja tasaiseksi massaksi.
3. Lisää rahka sekä kananmunat yksi kerrallaan. Kippaa koko komeus pohjan päälle.
4. Paista (175 C, 1 h 10 min) tai kunnes kakku on jämähtänyt keskeltä. Vedä esim. veitsellä kierros kakkurenkaan ja reunojen välistä, että kakku irtoaa. Anna jäähtyä ennen kuin poistat renkaan.
5. Anna levätä jääkaapissa yön yli tai vähintään 4 tuntia ennen tarjoilua.



Kakku oli maukasta jo heti alkuunsa (kuva ei kyllä ole edustavimmasta päästä, olisi voinut vaikka jotenkin koristella). Ei ehditty sen antaa levätä tarpeeksi kauan mutta maistui silti. Kakku olikin "hippeimmillään" (parhaimmillaan Talousihme kielellä, juontaa juurensa lienee savon murteesta) seuraavana ja sitä seuraavana päivänä. Juustokakkutehtaan ylimakeat kakkupalat vetävät silti vielä puoleensa vaikka itse tekemä kakkukin on hyvää. Mutta esim. Key Lime tai piparminttu tai red velvet juustokakut on niiin hyviä! ja ei kyllä mitään laihdutusruokaa. Jännä muuten että Suomessa asuessani en tykännyt yhtään juustokakusta, yök ja hyi! Täällä se on vaan niin olennainen osa ruokakulttuuria. Esim. jokaisessa perinteisessä dinerissa on jälkiruuaksi valikoimissa kotitekoista juustokakkua.

Talousihme ihan liekeissä

Aina ei mene kokkailu ihan putkeen. Tänään valmistin ruuaksi lasagnea sekä jauheliha että sienitäytteillä, tottakai erikseen kasvis (eli tässä tapauksessa sieni) kasvissyöjälle. Tein oikein supersatsin valkokastiketta väliin, keskikokoinen kattila piri pintaan. Olikin aika tuhtia mutta hyvää tavaraa lopputulos.

Tottakai valkokastike tuppaa sitten aina kiehumaan uunissa. Ajattelin tätä kun laitoin lasagnet uuniin mutta heti seuraava ajatus oli että ei kai nyt tämä lasagnesatsi voi kiehua yli. 20 min jälkeen avasin uunin luukun tarkistaakseni miltä siellä näyttää. Käryä ei näkynyt mutta uunin pohjalla oli melko runsaasti kastiketta, samoin kuin vuokien reunoilla, voi pihkuran pahkura! No vuoat ulos uunista, täytteen survominen reunoilta vuoan puolelle ja nyt pelti vuokien alle, jotta lisävahingoilta uunin pohjalla vältyttäisiin (onneksi on itsepuhdistuva uuni, huh!).

10 min lisää, uunin luukku auki ja hirveä savuverho pöllähtää keittiöön. Peltihän se siellä kärysi kun nyt kaikki levinnyt täyte oli päätynyt sen päälle. Totesin että ehkä tämä kokkailu riittää, ruoka on varmasti tarpeeksi kypsää ja otin vuoat ulos. Luukku kiinni, tarkistus vielä sisään ja kah, siellä pohjalla kaksi lieskaa leimuaa :) Oli ehkä samanlaisia kuin isosta pöytäkynttilästä lähtisi mutta tuhannesosa sekunnissa rupesin miettimään että pitäisikö nyt vetäistä sokka irti keittiön nurkassa olevasta vaahtosammuttimesta ja antaa mennä. Suunnittelin myös veden heittämistä pohjalle mutta siitähän sitä sotkua tulisi. Kylmän rauhallisesti seurasin tilannetta ja kyllähän ne liekit sinne tukahtui. Ajattelin että ei niistä nyt loppupeleissä varmaan mitään haittaa ollut, onhan se uuni muutenkin kuuma aina niin ei pari lieskaa sitä pahemmin kuumenna.

Tuloksena oli siis kyllä maittava lasagne mutta hieman palaneelle haisea keittiö. Lisäksi huomenna on edessä uunin putsaaminen. Itsepuhdistava joo mutta pitää 4 tuntia haistella sitä hajua joka syntyy kun uuni kuumenee super lämpimäksi että kaikki moska palaa sieltä tuhkaksi. Jatkossa siis paloturvallisuus ennen kaikkea. Meidän keittiöstä onneksi löytyy suora hälytys palokuntaan, vaahtosammutin sekä sammutuspeite, mitenkäs teillä?

Finnish Ruis Bread

Talousihme on ilokseen saanut todeta että suomalainen ruisleipä alkaa vallata jo Ameriikkaakin. Täällä New Yorkissa asustelevat veljekset ovat jo muutaman vuoden ajan leiponeet oikean työnsä ohella ruisleipää ja myyneet lähinnä sitä haluaville suomalaisille. Viimeisen vuoden aikana on kuitenkin laitettu iso vaihde päälle ja nyt on ilmestynyt niin omat nettisivut kuin nettikauppakin, josta voi tilata ruisleipää minne tahansa Usahan melkolailla sopuhintaan. Leipää onkin sivuston mukaan lähetetty niin Californiaa kuin Texasiakin myöten ja leivontatahti näyttäisi olevan tällä hetkellä kaksi yötä kuukaudessa, jolloin useampi sata jos ei tuhat ruisleipää paistuu ja suuntaa kohti herkkusuita.



Finnish Ruis Bread, joksi tätä leipää kutsutaan (ei rye vaan todellakin suomalaisittain ruis) valtaa kohta myös aivan uudet markkinat, kun se lähtee myyntiin Whole Foods ketjun myymälöissä. Whole Foods on iso, monen sadan myymälän ruokakauppaketju, jonka kaikki tuotteet on jotenkin orgaanista, luomua tai muuten terveellistä. Talousihme itse rakastaa ko. kauppaa aivan valtavasti. Tuotteet ovat tuoreita ja hyvän makuisia. Ainut haittapuoli on hinta, hyvästä laadusta saa maksaakin vähän enemmän mutta esim. leipää Talousihme ei osta enää muualta kuin Whole Foodsista. Sen tekemät moniviljaleivät ovat aina tuoreita, jopa lämpimiä paiston jälkeen. Aivan eri luokkaa kuin höttö valkoinen paahtoleipä, jota useat jenkkiläiset syövät, yök! En malta odottaa sitä että voin vaan kurvata lähimpään Whole Foodsiin ja ostaa paketillisen tuoretta ruisleipää. Siihen päälle vähän juustoa ja kurkkua ja avot!

Valio Real Goodness

Kävelin tässä muutama viikko sitten lähikauppaan ruokaostoksille ja etsin maitohyllyltä sitä tavallista lehmänkuvaista maitopurkkia kun silmiini sattui jotain aivan odottamatonta.



Valion Finlandia Cheese oli jo tuttua mutta että Valion laktoositonta maitojuomaa meidän lähikaupan hyllyllä Usassa. Pakko oli siinä sitten hykerrellen lukea tuoteselosteet. Oikein toivoin että joku olisi tullut nappaamaan purkillisen ko. maitoa samaan aikaan ja olisin voinut siinä pitää palopuheen kuinka se on Suomesta ja käytän sitä aina siellä. Kukaan ei kuitenkaan tullut ja harmikseni huomasin purkissa myös pienen printin Made in Usa. Ok, tottahan se on että pakkohan tuollainen tuote on tehdä usalaisesta maidosta jo kuljetusmatkojen ja muiden vuoksi, se on selvä se. Olisi ollut vaan niin hienoa todeta että kyseisessä purkissa oleva maito voisi kuin voisikin olla esimerkiksi perhetuttujemme maitotilalta Pohjois-Savosta, kuka tietää.

Hehkutin sitten vielä innostustani Real Goodnessin Facebook ryhmässä. He totesivatkin juuri saman että itse maito on usalaista mutta Valion standardien mukaan valmistettua, onhan kuitenkin sama firma kyseessä. Nyt odotan että pääsisin ostamaan ko. maitoa ja voisin kokata siitä jotain. Harmi vaan että itse en ole juonut maitoa sitten vuoden 1995. Ainut mihin käytän maitoa maitona on vispipuuro ja sitäkin olen tehnyt vain kerran Usassa oloni aikana. Muita pieruvikaisia tässä perheessä ei ole kuin minä. Itsekään en ole kyllä huomannut minkäänlaista ongelmaa maitotuotteiden kanssa täällä olo aikanani. Alankin uskoa yhä enemmän teoriaan, jonka olen kuullut moneltakin melko uskottavalta taholta, että itse Valio käsittelee Suomessa maidon niin että moni suomalainen kärsii ikävästä pieruongelmasta tai vatsanväänteistä. Tiedä häntä. Pitäisi varmaan vaan testata käytännössä ja laittaa joku laktoosi-intolerantikko syömään Ingmannin tuotteita viikoksi tai pariksi.

Pullapiirakka marjatäytteellä

Talousihme intoutui taas leipomaan pullaa, jotta perheen isän oli mukavampi palata takaisin kotiin työmatkalta. Tavallisten pikkupullien ja korvapuustien lisäksi päätin koettaa extreme elämystä ja tehdä pullapohjaisen piirakan, jossa on marjoja sisällä. Jääkaapista löytyi siihen hätään niin mustikan, vadelman kuin mansikankin jämät mutta jotain muuta piti vielä saada mukaan, jotta täyte ei jäisi liian köyhäksi. Niinpä kuoraisin mukaan hedelmäkorista vielä omenan ja päärynän. Ystäväni meinasi haljeta naurusta kun kerroin juuri tehneeni mustikka-mansikka-vadelma-omena-päärynä pullapiirakan. Ensin en meinannut rohjeta edes maistaa mutta makuelämys oli aivan vallaton. Hieman mössöksi menneet marjat sekä hedelmät antoivat mukavan säväyksen pullalle. Muistelen joskus oman mummoni tehneen tämän tapaista piirakkaa, ehkä se ajatus lähti jotenkin alitajuntaisesti siitä.

Pullapiirakka marjatäytteellä

Pullataikina (tästä annoksesta tulisi varmaan n. 3 piirakkaa, joten ylimääräisestä voi leipoa vaikka pikkupullia)

2,5 tl kuivahiivaa
tilkka vettä+hippu sokeria

1/2 l maitoa
2 kananmunaa
2,5 dl sokeria
1 tl suolaa
200 g rasvaa
kardemummaa
n. 1 kg vehnäjauhoja

1. laita kuivahiiva porisemaan, katso tarkemmat ohjeet pakkauksen kyljestä.
2. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Samalla voi jo rasvankin sulattaa ja jättää jäähtymään.
3. Vatkaa munat kevyesti kulhossa, heitä sekaan suola, sokeri, kardemumma ja hiiva.
3. Lisää kulhoon maito.
4. Rupea lisäämään jauhoa ja heitä välillä sekaan osa rasvasta. Jatka jauhon lisäämistä kunnes taikina on alustettu sopivan pehmeäksi mutta ei kuitenkaan ole liian löröä leipomiseen.
5. Anna kohota lämpimässä paikassa ainakin puolisen tuntia. Hyvä vinkki on pyöräyttää taikinapallo keittiöliinan sisään, jos taikina on alustettu niin, että se ei tartu joka paikkaan.

Täyte

marjoja tai hedelmiä maun mukaan, niin että vuoka täyttyy (tavalliseen piirakkavuokaan n. 5 dl)
ripaus sokeria
perunajauhoja (Usassa ei ole saatavilla, joten käytin vehnäjauhoja)

6. Pilko marjat ja hedelmät pieniksi paloiksi. Lisää maun mukaan sokeria.
7. Lisää muutama ruokalusikallinen perunajauhoja sitomaan nestettä, jotta marjat eivät ole uunista ulos otettaessa vain hirveää lientä.

Piirakan leipominen

8. Leikkaa taikinasta isohko pala taikinaa. Pyörittele palloksi ja kaulitse n. sentin paksuiseksi levyksi sen mukaan miten iso vuoka on käytössä.
9. Vuoraa vuoka taikinalevyllä, anna kohota hetki. Töki pohjaan haarukalla reikiä.
10. Kippaa päälle marjaseos.
11. Leikkaa taikinasta palat ja pyörittele tangoiksi. Asettele piirakan päälle.
12. Voitele näkyvissä olevat taikinaosat kananmunalla.

Paista +200C, n. 20-30 min, kunnes pulla on kauniin ruskea päältä.

Munakoisoveneet

Talousihme päätyi sitten tuumasta toimeen ja eikun ensimmäinen resepti testaukseen Julia Childin kirjasta. Kokkauksen uhriksi päätyi Auberginer farcies duxelles mutta koska Talousihme ei patonkimaan kieltä hallitse niin suomalaisittain sanottakoon vain sienillä täytetyt munakoisoveneet.

Venhosista tuli oikein maukkaita. Jopa perheen vannoutunut lihansyöjä kiitteli maukasta makua. Veneiden valmistaminen vaati hieman aikaa, koska halusin tehdä kaiken aivan reseptin ohjeiden mukaan mutta helposti reseptiä soveltamalla venhoset saa varmasti valmiiksi tuossa tuokiossa, jos ei oteta huomioon vaadittua paistoaikaa uunissa.

Munakoisoveneet (annoksesta riittää 6 henkilölle)

3 munakoisoa
suolaa
oliiviöljyä

Iso sipuli
nokare voita
suolaa
pippuria

n. 400 g pilkottuja herkkusieniä
3 rkl voita
1 rkl oliiviöljyä

n. 200 g maustamatonta tuorejuustoa
persiljaa
basilikaa

puoli pussia juustoraastetta (miel. vahvaa juustoa, esim. mustaleima)
korppujauhoja
3 rkl voita

1. Poista munakoison pää (vihreä osa). Halkaise munakoisot pituussuunnassa. Ripottele päälle suolaa ja anna seistä n. 30 min. Purista munakoisoista niin paljon nestettä ulos ja pyyhi pinnasta suola/neste pois.

2. Aseta munakoisot uunipellille violetti puoli alaspäin. Voitele munakoisot oliiviöljyllä ja kaada uunipellille pieni kerros vettä. Paahda munakoisot uunin paahtotoiminnolla (Usassa Broil toiminto, High kuumuus) n. 10-15 min kunnes munakoisot ovat kauniin ruskeita ja pehmenneet keskeltä.

3. Kaavi munakoison sisällys pois, niin että kuori jää kuitenkin n. puolen sentin paksuiseksi. Leikkaa sisällys pienemmäksi ja aseta kulhoon odottamaan.

4. Hienonna sipuli ja paista pannulla hitaasti miedolla lämmöllä n. 10 min kunnes sipuli on sopivasti pehmennyt. Mausta suolalla ja pippurilla ja lisää munakoisomassan sekaan.

5. Puhdista ja pilko herkkusienet. Sulata kattilassa voi+öljy (voit hyvin käyttää samaa kattilaa kuin sipuleille) ja heitä herkkusienet joukkoon. Kuullota niin kauan että suurin osa nesteestä on haihtunut ja sienet ovat kauniin ruskeita. Kippaa sienet munakoiso+sipulimassan joukkoon.

6. Lisää vielä massaan maustamaton tuorejuusto sekä persilja ja basilika. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria.

7. Lusikoi massa kaavittujen munakoisojen päälle. Päällystä munakoisot juustoraasteella, korppujauhoilla ja nokareella voita.

8. Paista munakoisoja +175 C, n. 30 min, kunnes munakoisot ovat kauttaaltaan lämpimiä ja juusto on sulanut kauniin ruskeaksi päälle.

Mastering the art of french cooking

Talousihme sitten meni ja ostaa päräytti kaikkien keittokirjojen äidin, Julia Childin Mastering the Art of French Cooking. Lähes 700 sivuinen opus maksoi paperpack versiona 30 dollaria (n. 25 euroa) ja se sisältää kaikki reseptit mitä sinun kannattaa tietää ranskalaisesta kokkaamisesta. En jaksa odottaa että pääsen testaamaan quicheja ja kohokkaita, nam! Ranskalaisessa keittiössähän kaiken A ja O on voi, joten pitänee välillä kokkailla jotain kevyempääkin jotta kilot pysyy kurissa :D Innostushan tähän kirjaan lähti siitä kun sain vihdoin katsottua Julia&Julie elokuvan, joka ei edes ollut niin hyvä kuin olisi voinut luulla. Saattaa olla että jätän tekemättä saman mitä elokuvassa eli en ehkä aio kahlata jokaikistä ko. kirjan reseptiä läpi.

Sienilasagne

Tänään loihdin ruuaksi Portobello sienistä lasagnea Barefoot Contessa Ina Gartenin ohjeen mukaan. Olen todella huono ottamaan ruuista kuvia, joten nytkään ei löydy kuvaa tähän mutta lasagne oli aivan suussa sulavaa ja varmasti "lihansyöjätkin" tykkäävät vaikka kyseessä onkin kasvisruoka. Portobello sienien sijaan voi käyttää myös tavallisia tuoreita herkkusieniä, shitake sieniä tms. mitä nyt kaupasta sattuu löytämään.

Sienilasagne

Valkokastike

120 g voita
1,25 dl vehnäjauhoja (1/2 cup)
1 l maitoa (4 cups)
1 tl muskottipähkinää
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria

1. Sulata voi kattilassa, heitä joukkoon jauho ja sekoittele noin minuutin ajan.
2. Lisää joukkoon maito+mausteet ja kiehauta niin kauan että kastike sakenee (n. 5 min). Siirrä kattila sivuun odottamaan.

Sienet

n. 1 kg portabello tms. sieniä
oliiviöljyä
nokare voita
ripaus suolaa

1. Heitä pannulle voi ja öljy. Kun pannu on lämmin, lisää paloitellut sienet ja suola ja paista n. 5 min ajan (älä täydellä teholla, pienennä hellan lämpöä). Jos sienet on kuivia, lisää öljyä. Sienet on hyviä kun ovat pehmenneet ja niistä irtoaa nestettä. Siirrä sivuun odottamaan.

Lasagne

n. 400 g lasagnelevyjä

1. Tsekkaa pakkauksesta tarvitseeko lasagnelevyjä keittää. Jos tarvitsee, keitä ohjeiden mukaan, jos ei, siirry suoraan kasaamaan lasagne.

Lasagnen kasaaminen

1. Laita vuokaan alimmaiseksi valkokastiketta.
2. Laita sen päälle lasagnelevyjä, sitten sieniä, valkokastiketta, ripaus parmesan juustoa ja toista niin kauan kuin tavaraa riittää.
3. Viimeinen kerros niin, että lasagnelevyjen päälle valkokastiketta ja siihen juustoa.

Paista +175C, n. 40-45 min tai kunnes pinta on sopivan ruskea ja kastike kuplii. Anna asettua n. 15 min ennen tarjoamista. nam!