Varsinainen Talousihme on nyt Pasta-Eve kokkaa

Uudet tuulet puhaltaa Talousihmeen blogissa. Talousihmeen ura jäi kolmen Ameriikan vuoden jälkeen taa ja vastaisuudessa kokkaillaankin Savon suunnilla.

Talousihmeestä tuli Pasta-Eve kun opinnot paikallisen ammattiopiston aikuispuolen kokkilinjalla alkoivat. Nyt lähdetään liikkeelle siis aivan alusta ja tutuksi opintojen varrella tulevat varmasti niin kastikkeiden keitto kuin pullien pyöritys. Jossain vaiheessa opintoja painotus siirtyy luultammin ala carte, juhla- ja ruokapalveluihin sekä konditoriaan mutta vielä tässä ollaan kokkeja, ilman mitään suurtalous tai ravintola etuliitettä.

Pasta-Eve kokkaa blogissa seuraillaan niin koti- että koulukokkailuja. Pastareseptejä täällä ei kuitenkaan tulla näkemään tavallista enempää vaikka nimi siihen viittaakin.

Tervetuloa seuraamaan matkaa makujen maailmaan, enjoy!

Katkarapu-munakasrulla

Ehkä noin kuukausi takaperin innostuin tekemään munakasrullaa, sillä jääkaapin hyllyt suorastaa notkuivat kananmunien määrästä. Ohjeen löysin Yhteishyvän nettisivuilta, jota hieman muokkasin. Meillä rullaa syötiin salaatin kera päivälliseksi mutta tämä ohje on aivan loistava esimerkiksi kesän juhliin. Kysessä siis kylmä munakas jonka nimeen voisi lisätä myös lohen, sillä täyte sisältää mukavasti myös kylmäsavulohta. Maku oli mitä mainioin, suosittelen lämpimästi.

Katkarapu-munakasrulla

4 munaa

3 dl maitoa

3/4 dl vehnäjauhoja (myös sämpyläjauho toimii)

suolaa+pippuria

180 g pakastekatkarapuja (kypsiä eli niitä punaisia)

2 liivatelehteä

150 g kylmäsavulohta

1/2 punasipuli (jos olet sipulin ystävä voit laittaa kokonaisen)

1 prk (150g) ranskankermaa

tilliä maun mukaan

2 rkl sitruunamehua

2 rkl vettä

suolaa+mustapippuria

1. Sekoita munakastaikinan aineet (neljä ensimmäistä ainesta) keskenään, kippaa leivinpaperin päälle uunipellille. Paista +200 C, n. 20 min kunnes seos hyytynyt ja väri kaunis kullanruskea. Kumoa paiston jälkeen leivinpaperille ja anna jäähtyä.

2. Sulata ja valuta katkaravut (pussissa ohjeet)

3. Liota liivatelehdet kylmässä vedessä (pussin kyljessä ohje)

4. Hienonna lohiviipaleet sekä kuori ja hienonna punasipuli.

5. Sekoita kulhossa katkat, lohi, sipuli, ranskankerma ja tilli. Mausta suolalla ja pippurilla.

6. Kiehauta sitruunamehu+vesi. Purista liivatteista vesi ja liuota ne kuumaan nesteeseen. Kaada neste ohuena nauhana katka+lohi jne. seokseen.

7. Levitä seos munakaslevylle ja kääri rullaksi. Kiedo folioon ja anna jähmettyä pari tuntia jääkaapissa ennen tarjoamista.

Vesimelonikori

Eilen vietettiin Ameriikan itsenäisyyspäivää. 235 vuotta tuli mittariin, joten Suomihan on tähän verrattuna vielä ihan teini-iässä. Ruokapöydästä löytyi perinteisten pihvi- ja sieniburgereiden sekä grillatun maissin lisäksi myös vesimelonikori, jonka ohjeen ajattelin nyt tähän rustata. Jättimäinen, useiden kilojen kokoinen meloni maksoi muuten 3.90 taalaa eli vähän alle 3 euroa. Ei turhan kallista.

Vesimelonikori

Vesimeloni

Pariisinperunarauta

Käteen sopiva veitsi

1. Asettele vesimeloni pöydälle keltainen kohta pöytää vasten. Näin varmistat ettei meloni pyöri karkuun.

2. Piirrä tussilla viiva melonin ympäri vaakasuunnassa pari senttiä keskikohdan yläpuolelta (tämän kohdan voit ohittaa jos tunnet että homma onnistuu ilman suuntaviivoja).

3. Piirrä tussilla kahvan muoto meloniin pystysuunnassa vaakasuunnassa olevasta viivasta alkaen aina toiselle puolelle samaan viivaan. Voit tehdä perinteisen mallin eli vain suoran kahvan tai kuvioidun kahvan omaa mielikuvitusta käyttäen.

4. Leikkaa melonin kummaltakin puolelta suorakulmaiset palat pois niin että seuraat ensin vaakasuunnassa viivaa kahvaan asti ja sitten pystysuunnassa kahvan viivaa pitkin. Huomaa siis että kahvan verran melonia jää paikalleen.

5. Kaiverra kaikki meloni pariisinperunaraudalla palloiksi. Jäljelle ei tarvitse jäädä kuin kuori. Voit siistiä loput melonit pois lusikalla, veitsellä tai ihan millä työkalulla tunnet sen parhaiten onnistuvan.

6. Muotoile halutessasi korin reunoja esim. sahalaitakuvioin. Käytä mielikuvitusta!

7. Täytä valmis kori melonipalloilla. Voit myös täyttää koriin esim. hedelmäsalaattia.

Melonipallot voi nauttia sellaisenaan tai niitä voi heittää esimerkiksi boolin tai viinin sekaan. Voit myös jäädyttää ne pakastimessa ja käyttää hedelmäisinä jääpaloina juomissa.

Carlo's bakery

Hyppäsin eräs perjantai hetken mielijohteesta ystäväni kanssa PATH-junaan, joka siis kulkee Hudson joen ali New Yorkin ja New Jerseyn osavaltioiden väliä. Ajelimme Hobokeniin (NJ) n. 5 min matka ja päätimme katsastaa löytyisikö TV:stä kovin tuttu Buddy Valastron leipomo lähettyviltä. Leipomo olikin aivan kulman takana, joten pullavalikoimaan oli ehdottomasti tutustuttava.

Carlos's bake shop

En ole varma onko Cake boss niinkään tunnettu tosi-tv hahmo Suomessa mutta täällä Ameriikassa hänen suosionsa on jotain käsittämätöntä. Kirjoittelinkin jo kerran aikaisemmin Kakkukunkusta täällä. Kyseessä siis italialaisen sukuhistorian omaava heppu, joka pyörittää leipomoa koko suvun voimin. Leipomossa on tarjolla niin perinteisiä italialaisia kuin amerikkalaisiakin tuotteita ja paikka on tunnettu isoista ja näyttävistä täytekakuista.

Leipomotalo oli yllättävän pieni ottaen huomioon että katutasossa toimii myymälä ja tuotteet leivotaan ja paistetaan kahdessa ylemmässä kerroksessa. Näytillä oli upeita kakkuja, joista osa oli näytöstyyliin ripustettu katonrajaan pölyttymään. Vitriinit kuitenkin notkuivat vaikka millaisia herkkuja vaikka olikin perjantai ilta ja jo melkein sulkemisaika.

Täytekakkuja Amerikkalaiseen tapaan fondantilla kuorrutettuna

Päädyimme ostamaan pari cannolia (suklaa sekä tavallinen) sekä lobster tails (vapaasti suomennettuna hummerin pyrstö). Pyrstöllä ei siis ole mitään tekemistä hummereiden kanssa muuta kuin ulkonäöllisti leivonnainen muistuttaa hieman hummerin takapäätä. Odotukset leivonnaisten suhteen oli korkealla, sillä edellisellä viikolla oli tullut nautittua samoja tuotteita aidosta italialaisesta leipomosta Bronxin Arthur Avenuella, jota Bronxin pikku Italiaksikin kutsutaan. Cannoli oli melkoisen kuiva ja ei säväyttänyt. Lobster tail puolestaan suli suussa, voisin tehdä sen vuoksi uudestaankin rengasmatkan New Jerseyyn. Palvelu oli ok. Meitä palvellut myyjä oli oikein ystävällinen mutta muilla kymmenellä työntekijällä olisi ollut parantamista asiakaspalvelun kanssa. Positiivisena asiana sanottakoon myös että leipomoon ei tarvinnut jonottaa ollenkaan. TV-sarjan myötä paikan suosio on räjähtänyt niin käsiin että välillä jonot pullapuotiin ovat korttelien ja taas toisten korttelien mittaiset.

Chocolate cannoli, cannoli and lobster tails

Jos siis olet uskollinen Cake Boss fani, on paikka vierailemisen arvoinen jos New Yorkiin eksyt. Kulkuyhteydet on hyvät, paikka sijaitsee kävelymatkan päässä juna-asemalta. Toisaalta jos kaipaat pelkästään italialaisia tai amerikkalaisia leivonnaisia, löytyy kaupungista varmasti monia paljon parempiakin paikkoja.

Leivonnaiset voi nautiskella läheisessä puistossa,

mistä on upeat näkymät Manhattanille.

Ruokaa kuvina

Yhdet juhlat taas juhlittu, tässä muutama kuva. Talousihmeen käsialaa karjalanpiirakat, munavoi, mansikka-raparperikakku sekä kinuskikakku. Kinuskikakun kinuski plörähti täysin mutta maku oli hyvä ja leikkaamiseen ei tarvittu moottorisahaa. Kakku siis kotitekoisen näköinen mutta muuten ok. Muut ruoat valmisti tällä kertaa ammattikokki. Teemana oli jotakuinkin Indian meets Finnish.

Kinuskikakku kinuskilla

Mansikka-raparperikakku

Karjalanpiirakat ja munavoi

Spicy chickpea stuff

Kahta lohta, kurkkua ja sen sellasta sekä kannen alla raitaa

Frying cheese

Kaupasta löytyi aivan ihana uusi herkku, frying cheese. Todella suosittu tietääkseni meksikon puolella ja sieltä rantautunut jenkkeihin. Kyseinen juustohan on suomalaisille oikeasti melko tuttu sillä se on oikeastaan kuin leipäjuustoa. Ennen olen vain luullut että leipäjuusto on täällä bread cheese (yhdessä kaupassa löytyi sillä nimellä) tai squeky cheese koska syödessä siitä kuuluu eräänlainen vinkuna. Suomessa ei ole kuitenkaan koskaan tullut mieleen että paistaisin leipäjuustoa pannulla mutta nyt kehotankin kaikkia kokeilemaan tätä.

Juusto siis paloiksi, pannulle siksi aikaa että pehmenee hieman ja sitten vain ääntä kohden mausteiden tai hillon kera. Voi luoja että on hyvää! Itse maustan juuston jonkunlaisella ranskalaisella yrttiseoksella. Lakkahillo toimisi myös loistavasti.

Suosittelen todella lämpimästi!

(kuva täältä)

Lisää reseptejä tulossa

Pääsiäisenä muutamia viikkoja sitten tuli kokattua pöydät notkuviksi. Tarjolla oli niin lohivartaita, sitruunakanaa, pinaatti-katkarapu nyyttejä kuin iloisen keltaista paprikakeittoakin.

Postaan reseptit ja yhteisen kuvan annoksista hetimiten. Reseptit vaan sattui löytymään ruotsinkielisistä lehdistä, joten pitää kääntää ajatus ensin ruotsi-suomi sanakirjalle, ennen kuin saa oikeat aineet ja sanat tänne kirjattua...

Helppo currymajoneesi

Suomessa tykkään sekoittaa kanasalaatin sekaan Hesburgerin curry-paprikakastiketta. Ameriikan ruokamarketeista ei ole sattunut silmään edes currykastiketta joten päätin itse tehdä sellaista kanapastasalaattiin. Ohje on todella nopea, helppo ja maistuva, nam!

Currymajoneesi

1 dl majoneesia

2 pientä valkosipulinkynttä

1 tl curryjauhetta (tai enemmän maun mukaan)

liraus soijakastiketta

1. Purista valkosipulinkynnet majoneesin sekaan.

2. Lisää curryjauhe sekä soijakastike ja sekoita.

3. Tarkista maku, lisää curryä tai soijaa jos tarvis. Sopii mainiosti kanan kanssa!

Mangosalsa

Paastoaika painaa päälle eli Talousihmeen keittiö on ollut viime aikoina melko herkuton. Päivällisellekin on valmistunut lähes poikkeuksetta tuttuja ja turvallisia reseptejä, joten mitään postattavaa ei ole löytynyt. Eilen kuitenkin repäisin ja valmistin kalaburgerin (mahimahi pihvejä välissä) kylkeen mangosalsaa. Maku oli oikein makoisa. Varovasti vaan chilin kanssa, jotta salsasta ei tule liian tulista.

Mangosalsa

2 pientä mangoa tai 1 jättimäinen (itse käytin 2 shampanjamangoa, saaneeko Suomesta?)

2 pientä salottisipulia

1/4 kurkku kuorittuna ja paloiteltuna

1/2 jalapeno tai muu chili

puolikkaan sitruunan mehu

suolaa

pippuria

1. Paloittele mango. Jos mietit miten se tapahtuu niin kuori ensin mango, sen jälkeen vedä veitsellä ristikko eli paloja mangon kylkeen ja sen jälkeen leikkaa palat irti veitsellä kiven myötäisesti.

2. Paloittele myös sipulit ja kurkku pieniksi hienoiksi paloiksi.

3. Puolita jalapeno, poista siemenet ja hienonna paloiksi.

4. Sekoita mangokuutiot, sipuli, kurkku ja jalapeno keskenään. Purista sekaan puolikkaan sitruunan mehu ja lisää ripaus suolaa ja pippuria.

5. Anna tekeytyä hetki jääkaapissa, nauti!

Mangosalsa toimii hyvin niin kalan kuin kanan lisäkkeenä.

Banaanileipä

Täällä Ameriikassa harrastetaan paljon makeita leipiä ja Talousihmekin on tykästynyt banaanileivän makuun. Kyseessä siis ehkä suomalaisittain kuvailtuna banaanin makuinen kuivakakun ja leivän sekoitus. Hedelmäkoriin meinaa aina jäädä muutama banaani mustumaan, joten tämä on oiva keino tehdä niistäkin vielä makoisaa sapuskaa. Tähän reseptiin ei myöskään tarvitse vatkainta, joten helppo valmistaa hieman huonomminkin varustetussa keittiössä.

Banaanileipä

3-4 pehmeäksi mennyttä banaania

75 g voita (sulatettuna)

2,5 dl sokeria (voi helposti laittaa vain 2 dl)

1 muna

1 tl vaniljasokeria

1 tl leivinjauhetta

ripaus suolaa

vajaa 4 dl jauhoja (n. 3.75 dl)

1. Muussaa banaanit haarukalla kulhossa. Lisää sulatettu voi.

2. Lisää sokeri, vanilja sekä muna.

3. Ripottele sekaan leivinjauhe sekä suola. Sekoita.

4. Lisää viimeisenä jauhot. Sekoita tasaiseksi (banaanit voi olla isompina paloina jos tykkää niin tulee sattumia leipään)

5. Kaada seos voideltuun vuokaan, paista 175 C, n. tunti.

Kuvaa ei nyt ole. Syötiin koko leipä ennen kuin kamera löytyi.

Toffee kondensoidusta maidosta

Monessa blogissa on tehty kondensoidusta maidosta toffeeta ja siitä sitten Banoffee -torttua. Itse olen jo pitkään miettinyt onko se toffee noin tehtynä oikeasti niin hyvää, joten yksi päivä kaupan hyllyltä lähti purkki ko. maitoa mukaan ja eikun kiehumaan.

Kondensoitu maitotölkki maksoi Usassa n. 2 taalaa, eli noin puolitoista euroa, joten hinnalla se ei ole täällä pilattu. Toisaalta saatavuus täällä on hieman eri luokkaa kuin Suomessa. Täältä sitä löytyy joka kaupasta.

Heti kaupasta kotiuduttuani tyrkkäsin tölkin kattilaan ja vettä sekaan. Tottakai en lukenut ohjeita niin paljon että etiketit olisi pitänyt irrottaa. Noh, aika äkkiä ne irtosi siinä keitettäessä.

Tölkin keitosta lähtee mukava tärisevä soundi. Ei siis heikkohermoisille tämä sillä tärinää pitäisi jaksaa kuunnella kolme tuntia. Itse olin laiska ja kiehutin tölkkiä vain 2,5 tuntia ja se kyllä kostautui. Ollakseen täydellistä, toffee olisi tarvinnut vielä sen puolisen tuntia lisää keittoaikaa. Nyt se jäi hieman lötköksi. Kun keittoaika on täynnä (hellan ei muuten tarvitse olla täysillä, pienellä kiehutus riittää) voit avata purkin vaikka hetimmiten. Suosittelen kuitenkin patakintaita, tölkki on kuuma!

Ja lopputulos oli? Hyvää. Aluksi ehkä hieman metallinen sivumaku ainakin omaan suuhuni, johtuen tietysti säilyketölkistä. Jätin tortun teon tällä kertaa sikseen ja kippasin toffeen astiaan ja laitoin yöksi jääkaappiin. Aamulla viileänä maku oli oikein maittava.

Kilpailun palkintopaketti

Tammikuussa käydyn kilpailun palkintopaketti tavoitti vihdoin voittajan ja paljastetaan nyt täälläkin mitä voittajalle Suomeen matkasi.

Voittaja oli Talousihmeelle tuttu ennestään, joten hieman tuli toiveita kyseltyä paketin suhteen, jotta keittiöstä ei paketin vastaanottamisen jälkeen löytyisi sitten tuplamäärää kaikenlaisia leivontavärkkejä. Extratoiveena oli Baby Ruth -suklaapatukka, joita taannoiselta Ameriikan matkalta oli ikävä.

Paketti siis sisälsi:

- Täytettävä koristelukynä

- 2x koristelutussi (punainen ja vihreä)

- Koirankeksimuotti

- Mystery purkkaa

- 2x candy melts (tumma suklaa, valkoinen suklaa)

- Sydämen muotoinen tikkukaramelli muotti+tikkari tikkuja

- Baby Ruth patukoita

- Reeses Peanut Butter cups suklaata (sydämen muotoinen ystävänpäivän kunniaksi)

Laitetaan vielä tässä kevään aikana jokin toinen arvonta pystyyn, vaikka 100. tekstin kunniaksi (tällä hetkellä menossa 80 jotain..) Pysykää siis kuulolla!

Mehutetra kummastus

Kun Tropicana mehu on Suomessa sitä vähän hienompaa ja kalliimpaa, jota ostetaan sunnuntaiksi aamupalapöytään, Usassa se on arkipäivää. Kaupan tuoremehuhyllyssä puolet tuotteista on Tropicana merkkisiä. On appelsiinimehua hedelmälihalla tai ilman, D-vitamiinilla tai kalsiumilla tai vähemmällä sokerilla. Appelsiinimehun lisäksi on paljon myös erilaisia mehusekoituksia, lemonadea ym.

Tropicana oli Suomessa aina superherkkua. Aina ei viitsinyt ostaa suolaisen hinnan takia. Ei täälläkään hinta kyllä halvimmasta päästä ole jos vertaa esim. Suomen Pirkka tuoremehuun.

Pointtihan tässä kirjoituksessa ei ollut nuo herkulliset mehut vaan eräs hauska huomio minkä tein. Jääkaappiin oli ilmestynyt Tropicana tuoremehua pillimehuna ja päätin hörpätä yhden. Koin huvituksen hetkiä kun asettelin pilliä oikeaan kohtaan. Pilli oli jatkettava!

Jopas jotakin! Jatko-osa tuli kuitenkin tarpeeseen, sillä lyhyellä pillillä tetra olisi tyhjentynyt varsin vaivalloisesti. Hyvin toimi, ei edes vuotanut, mutta enpä ole ennen tällaista nähnyt!

Oletko sinä törmännyt lähiaikoina vastaaviin yllätyksiin jossain ruokatuotteissa?

Sitruuna-marenki cupcakes

Taannoisen lumipäivän kunniaksi päätimme leipoa makeaa mahan täydeltä. Leipuriapuri valikoi reseptiksi Rachael Rayn sitruuna-marenki cupcakes ohjeen, eli kuppikakkuja siis. Voisiko kuppikakuille muuten keksiä jonkun paremman suomennoksen, mielestäni nykyisin käytettävä on vähintäänkin tökerö. Onko sinulla ideoita? Tämä oli melko monimutkainen resepti. Tai siis paljon eri vaiheita. Mutta hyvää oli. Resepti on myös valtavan iso, tästä tulee n. 24 kuppikakkua. Itse tein vain puolikkaan tästä ohjeesta.

Sitruuna-marenki cupcakes

3,5 dl jauhoja

1/2 tl leivinjauhetta

1/4 tl suolaa

1 1/4 dl piimää (voi käyttää myös maitoa)

1 rkl sitruunanmehua

225 g voita, pehmeää

2,5 dl+1,5 dl sokeria

2 rkl sitruunan kuorta raastettuna

2 munaa+4 valkuaista

1. Vatkaa voi pehmeäksi. Lisää 2,5 dl sokeria sekä sitruunan kuori ja vatkaa kunnes kuohkeaa (n. 5 min)

2. Sekoita erilliseen kulhoon kuivat aineet keskenään (leivinjauhe, jauho, suola) sekä toiseen nesteet (piimä/maito, sitruunanmehu)

3. Lisää kaksi munaa sekä vuorotellen nestettä ja kuivia aineita

4. Lusikoi taikina muffinsivuokiin, täytä n. 2/3 vuoasta, jätä kohoamisvara.

5. Paista 175 C, n. 20 min. Anna jäähtyä rauhassa.

Cupcakes päälle tulee sitruunatahnaa eli lemon curdia sekä marenkia. Jos haluat päästä helpolla, käy ostamassa sitruunatahna kaupan hyllyltä. Itse kuitenkin päädyin kuitenkin keittelemään tahnan itse.

Lemon curd

5 dl sokeria

2,5 dl sitruunanmehua

4 munaa+4 keltuaista

kolmen sitruunan raastettu kuori

150 g voita

1. Heitä kaikki aineet kattilaan. Sekoittele niin kauan että seos saostuu. Kiehauta n. 5 min.

2. Valuta seos siivilän läpi. Anna jäähtyä jääkaapissa.

Seoksen pitäisi säilyä jääkaapissa jopa kuukausi!

Marenki

1. Vatkaa lämmön kestävässä kulhossa 1,5 dl sokeria sekä valkuaiset (Huom! Marenkiin tulee 4 valkuaista ja jäljelle jääneet 4 keltuaista voit käyttää sitruunatahnaan)

2. Aseta kulho vesihauteen päälle liedelle ja jatka vatkaamista niin kauan että sokeri liukenee/sulaa.

3. Siirrä kulho pois vesihauteesta ja vatkaa niin kauan että marenki on tarpeeksi jämäkkää.

Lopuksi:

1. Ota jäähtynyt cupcake. Sivele päälle kerros sitruunatahnaa.

2. Pursota tai asettele lusikalla päälle marenkia.

3. Jos sinulla on toho (torch, mikä se on suomeksi?) niin voit sillä tehdä marenkiin vähän väriä. Itse heitin kuppikakut vielä ihan minuutiksi pariksi uuniin grillivastuksille, jotta marenki sai kauniin värin.

Lohipiirakka

Kaupassa oli kerrankin kylmäsavulohi tarjouksessa. Se on niin harvinaista herkkua kalliin hintansa vuoksi, joten heti oli ostettava pari pakettia. Halusin tehdä lohesta kevyen ruoan päivälliselle, joten uuniin päätyi lohipiirakka. Ja aijai mikä makuelämys se olikaan. Suosittelen kokeilemaan. Pohjan tein itse mutta tähän kävisi hyvin Sunnuntain ruis-perunataikina, joka on Suomessa Talousihmeen herkkua.

Lohipiirakka

4 dl vehnäjauhoja

200 g voita/margariinia

ripaus suolaa

2 keitettyä perunaa

(vettä jos taikina tuntuu kuivalta)

250 g kylmäsavulohta

puolikkaan sitruunan mehu

tilliä

1 sipuli

3 dl ruokakermaa

3 munaa

1,5 dl juustoraastetta

ripaus paprikajauhetta

mustapippuria

1. Nypi jauhot ja voi sekaisin. Heitä joukkoon suolaa (ei välttämätön jos voi suolaista)

2. Lisää perunat ja muussaa sekaan. Jos taikina vaikuttaa liian löysältä, lisää vehnäjauhoja, jos taas liian kuivaa, lisää tippa vettä. Laita taikina odottamaan jääkaappiin täytteen teon ajaksi.

3. Leikkaa kylmäsavulohi pieniksi paloiksi. Sekoita joukkoon tilli ja sitruunan mehu

4. Silppua sipuli ja kuullota pannulla pehmeäksi

5. Sekoita kerma, mausteet, munat, sipuli, juusto sekä lohiseos keskenään kulhossa.

6. Taputtele taikina voideltuun vuokaan (taikina suhteellisen iso, joten käytä isoa piirakkavuokaa)

7. Kippaa päälle täyte, paista +200 C, n. 35 min. Koristele lohella jos jäi yli sekä tillisilpulla

Kuvaa ei nyt ole kun piirakka hävisi parempiin suihin ennen kuin kameran edes ehti kaivaa esiin...nam! Toimii hyvin pääruokana salaatin kera tai vaikka iltapäiväkahveella.

Under construction

Talousihmeen blogi etsii uutta ulkomuotoa. Lähiaikoina siis mahdollisesti nähtävissä mitä eriskummallisimpia kuvia ja tekstejä ennen kuin uusi ulkoasu muotoutuu. Talousihme pyytää siis kärsivällisyyttä, jos blogi välillä näyttää hieman hassulta.

Ameriikan makuja, osa 2: Ruby Tuesday

Erään sunnuntai aamuna brunssipaikaksi valikoitui Ruby Tuesday. Taas yksi perinteinen jenkkiketju, joista Talousihme ei ole kovin vakuuttunut. Ruby Tuesday kertoo tarjoavansa bar'n'grill ruokaa yli 200 toimipaikassa Usassa sekä ulkomailla. Ravintolan nimi tulee muuten Beatlesien saman nimisestä kappaleesta.

Päädyimme kriitikkoystävä RP:n ja JM:n kanssa brunssimenuun, sillä kello lähenteli noin puoltapäivää ja aamupala oli jäänyt välistä. Tarjolla oli munakkaita, köyhiä ritareita, lettuja sekä muutama muu suolainen vaihtoehto. Ensimmäinen iloinen yllätys oli että brunssimenuun kuuluisi complimentary eli kaupan päälle suolaisia keksejä/teeleipiä (eng. Bisquits, cookie on sitten se makea keksi) sekä jogurttimalja. Keksit ja jogurtin olisi voinut myös vaihtaa .99 sentillä salaattipöytään, joka näytti tuoreelta ja oli valtava. Lisäksi varsin mittavan drinkkilistan kaikkiin alkoholittomiin juomiin saisi ilmaisen täytön niin monta kerta kuin haluaisi.

Omalle lautaselleni päätyi munakas, täytteenä kanaa, pinaattia sekä sieniä. JM valitsi saman. Munakkaan kaverina oli paistetut potut. RP puolestaan otti Quesadillan (kaksi tortillaa vastakkain, välissä täytettä ja koko komeus paistettu) jonka välistä löytyi juuston lisäksi kanaa, avocadoa sekä tomaattia. Ennen ruokaa pöytään tuotiin luvatut jogurttimaljat, jotka olivat mukava yllätys. Maustamatonta jogurttia, mysliä sekä nokare hilloa. Lisäksi keksit, jotka oli maustettu valkosipulilla, katosivat parempiin suihin niin nopeasti että oli pyydettävä uusi satsi, ilmaiseksi kun sai.

Juomaksi otettiin tällä kertaa sitä alkoholitonta, sillä edessä oli muutaman tunnin bussimatka. Itse otin Berry Fusion -juoman, jossa oli ananas- ja karpalomehujen lisäksi tuoreita marjoja. Virkistävää ja hyvää. Lisäksi lasin uhkaavasti tyhjentyessä ilmestyi täysi lasi yhtäkkiä automaattisesti pöydän reunalle.

Maha tuli täyteen ja hyvä maku jäi suuhun, joten oli pakko ruveta perumaan vastustusta edes tätä jenkkiketjua kohtaan. Iloinen yllätys. Lisäksi hinta (keksit, jogurttimalja, munakas, juoma) oli mukiinmenevä (12.90 taalaa plut tippi ja verot). Eihän tämäkään mitään viiden tähden gourmet ruokaa ole ja päivällismenukin on testaamatta mutta brunssin perusteella voisin sanoa, että jos jenkkiketjuun halajat syömään, Ruby Tuesday on varteenotettava vaihtoehto.

Herkkusienikastike pastalle

Tein eräs ilta ruoaksi spagettia ja kastiketta. En ole pitkään aikaan omasta mielestäni tehnyt yhtä makoisaa sienikastiketta, joten päätin jakaa reseptin kanssanne.

Herkkusienikastike pastalle

400 g tuoreita herkkusieniä

1 sipuli

2 valkosipulin kynttä

2 rkl vehnäjauhoja

1 dl valkoviiniä

5 dl kermamaitoa/ruokakermaa

suolaa

pippuria

voita paistamiseen

1. Pilko herkkusienet, sipuli sekä murskaa valkosipulin kynnet

2. Heitä pannulle nokare voita, lisää sipuli sekä valkosipuli ja ruskista hetki

3. Lisää herkkusienet ja paista niin että neste haihtuu

4. Lisää vehnäjauho ja sekoita joukkoon

5. Kaada valkoviini joukkoon, anna hautua hetki

6. Lisää ruokakerma, anna kiehua hieman kasaan. Mausta suolalla ja pippurilla.

7. Sekoita pastan/spagetin joukkoon, ripottele päälle parmesania. Nauti!

Kuva ei ehkä esteettisin, suoraan pannulta tallennettu. Mutta hyvää oli!

Ja voittaja on...

Talousihme blogin kilpailu on päättynyt ja voittaja on arvottu random.org sivuston ja virallisen valvojan, ruokakriitikko RP:n ystävällisellä avustuksella.

Ja voittaja on....Veera!

Veeran kommentissa toivottiin muun muassa hyvää reseptiä Mac and Cheeselle sekä herkkupirtelö ja pikaruoka juttuja.

Talousihme on ottanut yhteyttä Veeraan ja neuvottelee parhaillaan paketin lähettämisestä Suomeen. Paketin sisältö julkaistaan blogissa sen jälkeen kun voittaja on saanut sen ihasteltavaksi.

Kiitos paljon kaikille osallistujille. Paljon juttuvinkkejä annettiin, muutama on jo päässyt toteutukseen (ravintola-arvosteluja) ja paljon on kevään mittaan vielä tulossa. Pysykäähän kuulolla!

New York restaurant week 2011

Vielä tämän viikon ajan New Yorkissa on menossa perinteiset ravintolaviikot, New York restaurant week. Yleensä talven ravintolaviikko sijoittuu tammikuun lopulle. Tänä vuonna upeat tarjoukset ravintoloissa ovat olleet tarjolla tammikuun 24. päivästä alkaen aina helmikuun kuudenteen.

Ideana on, että yli 200 osallistuvaa laaturavintolaa suunnittelevat oman kolmen ruokalajin menun, jonka tarjonnan saa oman mahan täytteeksi lounasaikaan $24.07, päivällisellä $35.00. Viinit, muut juomat, tippi ja vero ei kuitenkaan kuulu hintaa, joten niistä kannattaa laskea muutama kymppi lisää hinnan päälle.

Heräsin ravintolaviikkoon tänä vuonna melkein viikon myöhässä. Olin jotenkin unohtanut sen olemassaolon kokonaan. Itselläni on mahdollisuus käydä herkuttelemassa lähinnä viikonloppuisin, joten äkkiä katsomaan, joska vielä saisi pöytävarauksen kahdelle perjantaille (ravintolaviikon tarjoukset ei ole voimassa lauantaisin, sunnuntaisin mukana on vain osa ravintoloista).

Lopulta toiselle perjantaille valikoitui ravintolaksi lähinnä vain nimen takia kreikkalaista ruokaa tarjoava Persephone. Selailin menua sekä arvosteluja netistä ja paikka vaikutti aivan hyvältä perusravintolalta. Toiselle perjantaille löytyi pöytä todellisesta helmestä. Usan Top Chef -ohjelman päätuomari Tom Colicchio avasi syksyllä uuden ravintolan New Yorkiin, joka on ollut kovasti puheenaiheena New Yorkin ravintolaskenessä. Riverpark sijaitsee aivan East Riverin tuntumassa itäpuolella kaupunkia ja sekä näkymän että uutta amerikkalaista edustavan ruoan tulisi olla upeaa. Odotukset ovat siis korkealla

Mielipiteitä ravintoloista tulossa myöhemmin. Jos kuitenkin satut New Yorkiin ravintolaviikkojen aikaan, suosittelen lämpimästi tutustumaan mukana oleviin ravintoloihin ja tarjouksiin. Pöytien varaus käy kätevästi netissä Open Table -palvelun kautta.

Ameriikan makuja, osa 1: The Cheesecake Factory

Vielä meneillään olevassa kilpailussa (muistathan osallistua!) toivottiin kirjoituksia Ameriikkalaisista ravintoloista ja niiden ruokatarjonnasta. Erilaisissa ruokaravintoloissa tulee vierailtua harva se viikko, joten mikä parempi idea kuin kirjoitella tänne vähän arvosteluja. Talousihmeen mukana maistelemassa ovat usein kriitikot JK, RP sekä JM, joten kokonaisuudesta kiistelee useampi henkilö.

The Cheesecake Factory (suom. juustokakkutehdas) on perinteinen amerikkalainen ketjuravintola, jonka erikoisuus varmasti selvisi jo nimestä. Ketjulla on ympäri ameriikkaa n. 150 ravintolaa. Juustokakkutehtaasta on muodostunut selkeä perjantai-iltojen suosikki. Ruoan makoisuudesta voi kuitenkin olla montaa mieltä.

Juustokakkutiski (Kuva: JM)

Yleensä jälkiruoat tulevat viimeisenä mutta aloitetaan niistä tällä kertaa ensimmäisenä. Cheesecake Factoryn jälkkärilistalta löytyy n. 35 erilaista juustokakkua. On suklaata tai ilman, kermatta tai kerman kanssa. Muitakin jälkiruokia on mutta ne jäävät usein juustokakkujen varjoon, jotka ovat äkkimakeudesta huolimatta todella maukkaita. Mitään kevyttä tavaraa kakut eivät kuitenkaan ole, sillä kalorimäärissä ei puhuta välttämättä sadoissa vaan tuhansissa.

Chocolate tuxedo cream cheesecake (Kuva: JM)

Alku- ja pääruokien määrä on valtava. Listalla on vähintäänkin 150 erilaista vaihtoehtoa. Tarkemmin selaillessa huomaa kuitenkin ruokien olevan samaa mättöä eri muodossa. Annoksissa on siis käytetty usein samoja raaka-aineita mutta niistä on vaihdellen rakennettu milloin pasta, toisinaan pizza. Annoskoot ovat valtavat, joten alkuruokaa ei kannata edes harkita. Yhdestä annoksesta söisi hyvin kaksi ihmistä. The Cheesecake Factory onkin saanut jopa julkisesti kritiikkiä jättiannoksistaan, jotka sisältävät monen päivän energiatarpeen.

Jälkiruoista voi olla vaan yhtä mieltä, hyvää on. Pääruokien kohdalla mielipiteet kuitenkin jakautuvat. Talousihme ei ole vielä löytänyt mitään hyvää makuelämystä listalta. Kokeilussa on ollut niin Four Season pizza, kanapasta kuin katkarapuleipä mutta päällimmäinen ajatus ihanan makuelämyksen sijaan on, kuinka helppoa kyseiset annokset on valmistaa ja kokin ammattitaitoa ei paljon vaadita. Lisäksi ruoan taso vaihtelee jonkun verran. Milloin ranskalaiset ovat todella suolaiset, toisinaan palaneet karrelle.

Kriitikko JK vannoo tomaatti-basilika pastan nimiin. Parempaa ei kuulemma löydy. JM sai mahan täyteen salaatista ja oli tyytyväinen. RP komppasi kaikkiruokaisena muiden mielipiteitä. Talousihmettä ravintola ei ole kuitenkaan saanut vakuuttumaan jälkiruokia lukuunottamatta. Haussa on enemmän aitoja raaka-aineita ja todellista kokkaamista. Ei valmiiden asioiden laittamista lautaselle.

Salaattiannos The Cheesecake Factoryssä (Kuva:JM)

Cake Boss book signing

Lähellä asuinpaikkaani sijaitsee aivan valtava kokkikauppa, Chef Central. Käyn siellä usein ihailemassa kaikkia ihania leivonta- ja kokkausvälineitä ja pari viikkoa sitten tuli lähdettyä sinne ihan asiakseen metsästämään imurin pölypusseja (myyvät myös siivostarvikkeita).

Pölypussit löytyi, samoin ilmoitus että suuri suosikkini Cake Boss, Buddy Valastro tulisi jakamaan omistuskirjoituksia uuteen kirjaansa Chef Centraliin muutaman viikon kuluttua. Olin edellisenä päivänä juuri ostanut itselleni kyseisen kirjan, joten mukavahan se olisi siihen saada myös tekijän nimmari muistoksi.

Chef Central

Avataan vähän Cake Bossin taustaa, luultavasti hän on Suomessa vähän tuntemattomampi henkilö. Cake Boss on sarja, jota näytetään Usassa TLC kaapelikanavalla. Takana on kolme tuotantokautta ja neljännen pitäisi alkaa ensi viikolla. Itse Cake Boss eli Buddy Valastro on neljännen sukupolven leipuri, joka omistaa Carlo's Bakery nimisen leipomon Hobokenissa New Jerseyssä. Leipomo työllistää Buddyn lisäksi kaikki hänen neljä sisartaan, näiden miehet, muutaman serkun, vaimon sekä äidin, kyseessä siis todellinen perheyritys.

Sarja Cake Boss seuraa Carlo's Bakeryn elämää. Sarja eroaa esim. Suomessa tutusta Ace of Cakes sarjasta (suom. Kakkutehdas) niin että leipomossa valmistetaan kakkujen lisäksi myös paljon muita leivonnaisia, etenkin perinteisiä italialaisia, sillä koko Valastron suku on alunperin kotoisin Italiasta. Ankaran googlettamisen jälkeen selvisi että Cake boss (suom. Kakkujen kuningas) pyörii Suomessa Discovery kanavalla mutta luultavasti aika harvalta tämä löytyy.

Buddy Valastro

Menin siis eilen booksigningiin eli nimenkirjoitustilaisuuteen tarkoituksena metsästää Cake Bossin raapustus omaan kirjaani. Olin paikalla 15 min ennen tilaisuuden alkua ja sain jonotusnumeron 306, olisi siis pitänyt ehkä käydä numero jo aikaisemmin ja tulla myöhemmin jonottamaan. Paikalla oli todella paljon ihmisiä, sillä Cake Boss on melko suosittu sarja ruokaohjelmia seuraavien keskuudessa täällä Usassa. Kului vartti, kului toinen, herraa ei näkynyt paikalle. Vihdoin tunnin myöhässä Buddy hyppäsi yleisön eteen ja alkoi vastailemaan ihmisten mieltä askarruttaviin kysymyksiin.

Kysymyksiä esitettiin noin vartin verran, jonka jälkeen alkoi omistuskirjoitusten jakaminen. Kymmenen hengen ryppäissä ihmiset ohjattiin nimenkirjoitus jonoon, muut saivat sillä välin vaellella vapaasti kaupassa. Buddy näytti olevan melko ihmisläheinen henkilö, sillä nimmarin lisäksi hän tuntui juttelevan monien kanssa pitkäänkin ja valokuvia otettiin niin edestä kuin takaa. Todella mukavaa häneltä mutta kun aikaa oli jo vierähtänyt muutama tunti, kello oli 9.30pm illalla ja menossa oli vasta numero 150, luovutin. Jätin kirjan kauppaan, Buddy kuulemma laittaisi nimmarin alle ja voisin hakea kirjan myöhemmin samalla viikolla.

Cake boss

Cake boss jäi siis henkilökohtaisesti tapaamatta, nimmarin kyllä saisin. Paikalla oli myös ilmaisia maistiaisia mutta ne ehtivät loppua ennen kuin sain puskettua itseni ihmismassan läpi tarjoiluvadin luokse. Lisäksi tunnin odotus aluksi oli melkolailla tuskaa. Ei siis mitenkään hyvin järjestetty juttu mutta niin symppikseltä herra vaikutti että seuraan sarjaa varmasti jatkossakin.

Tässä yksi video missä kerrotaan vähän Carlo's Bakeryn sekä Cake Bossin historiasta. Youtubesta löytyy paljon myös sarjan jaksoja. Kirjoita hakuun "cake boss" ja eikun katsomaan parhaat palat!

Kilpailu

Varsinaisen talousihmeen lukijamäärät laahaavat luultavasti tällä hetkellä noin nollassa. Syy tähän löytyy peilistä, sillä uusien tekstien julkaisutahtikaan ei ole viime aikoina ollut kovin kova. Vauhditetaankin nyt siis tätä alkuvuotta ja laitetaan pystyyn kilpailu.

Näyttää siltä että Talousihme on ensi kesänä siirtymässä uusiin tehtäviin ja uuteen maahan. Vielä on kuitenkin aikaa, joten kerro siis kommenttiboksiin mitä haluaisit tietää amerikkalaisesta ruokakulttuurista ja millaisia juttuja tänne blogiin kaipaisit? Haluaisitko reseptien lisäksi tutustumiskierroksen amerikkalaisiin raaka-aineisiin vai vaivaako mieltäsi amerikkalaisten reseptien oudot mittayksiköt? Sana on vapaa.

(kuva täältä)

Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan yllätyspaketti, joka liittyy ruoanlaittoon/leivontaan. Kilpailuaikaa on tammikuun loppuun asti (31.1.), jonka jälkeen arvonta suoritetaan.

Jos kirjoitat anonyymisti, muista jättää jonkinlainen nimimerkki, jotta voit osallistua arvontaan.

Pretzelit

Pretzelit ovat vähän kuin ameriikan vesirinkeleitä, joissa on suolaa päällä. Ainakin Talousihmeen mielipide on tämä. Koitin aikaisemmin yhtä pretzel reseptiä siinä kuitenkaan onnistumatta mutta en lannistunut ja päätin koettaa tätä Alton Brownin kotitekoisten pretzeleiden ohjetta ja bingo; täydellinen rinkeliresepti löytyi.

Löydät englanninkielisen reseptin täältä. Alla samainen ohje vapaasti suomennettuna. Ensi kerralla on tehtävä tupla-annos. Yhdestä annoksesta ei nimittäin piisannut purtavaa kuin alkuhätään.

Pretzeleitä on muuten kahdenlaisia, kovia ja pehmeitä. Nämä ovat niitä pehmeitä versioita.

Pretzelit

4 dl lämmintä vettä

1 tl sokeria

2 tl suolaa

1 pussi kuivahiivaa (kts. veden lämpötila paketin kyljestä)

n. 1 litra vehnäjauhoja

60 g suolatonta voita

rypsiöljyä kulhon voiteluun

2,5 litraa vettä

2 dl ruokasoodaa (huom. se todellakin on desilitraa)

1 muna

1 rkl vettä

Suolaa

1. Sekoita kulhossa vesi, sokeri ja suola. Ripottele päälle kuivahiiva ja odottele sen aikaa että hiiva herää henkiin (=vesi alkaa kuohua)

2. Lisää jauhot sekä voi. Vaivaa huolella, jotta taikinaan saadaan hyvä sitko.

3. Ota taikina pois kulhosta, puhdista kulho ja voitele kulho öljyllä. Heitä taikina takaisin kulhoon ja anna taikinan kohota kaksinkertaiseksi (n. 1 tunti)

4. Tee taikinasta pötkö ja leikkaa siitä n. 8 sopivan kokoista palaa. Tee paloista jälleen pötköjä ja muotoile pretzelin muotoon (kts. kuva alla, muoto sama kuin Viipurin rinkeleissä)

5. Kiehuta vesi sekä ruokasooda. Lisää kiehuvaan veteen pretzelit yksi kerrallaan ja anna jokaisen kiehua 30 sekuntia.

6. Siirrä keitetyt pretzelit uunipellille, jonka päällä on öljyllä sivelty leivinpaperi.

7. Voitele pretzelit muna-vesi seoksella ja ripottele päälle suolaa.

8. Paista 250 C, n. 12 min. Anna levähtää ritilän päällä 5 min ennen tarjoilua.

Focaccia

Uusi vuosi ja uudet kujeet. Siksi olen päättänyt yrittää monien muiden tavoin ottaa ainakin alkuvuoden hieman kevyemmin ja tämän vuoksi leipomisetkin ovat jääneet vähemmälle. Uunissa on valmistunut ruoan lisäksi enimmäkseen vain sämpylöitä, kaikki makeat ihanuudet saavat odottaa helmikuuta, jolloin voikin hyvällä syyllä leipoa ainakin runebergin torttuja sekä laskiaispullia.

Tänään päätin kokeilla focaccia leivän tekoa. Viime aikoina itseäni on kiinnostanut yhä enemmän hyvän leivän tekeminen kotona sillä amerikkalaisissa kaupoissa leipä on yleensä vain sitä hirveää vaaleaa höttöä. Tähän väliin kuitenkin todettakoon ilouutinen että Nordic Breads ryhtyi viikko takaperin myymään ruisleipää markkinoiden lisäksi useissa kaupoissa New Yorkin alueella, mahtavaa!

Seikkailin netissä ja koitin etsiä hyvää ja nopeaa ohjetta focacciaan. Hakugeneraattori google heitti eteeni Limepippuri blogin ohjeen kyseisestä leivästä ja päätin kokeilla sitä. Puolitin alkuperäisin ohjeen, sillä 15 dl vehnäjauhoja tuntui melko paljolta. Lisäksi sekoitin raaka-aineet eri tavalla kuin ohjeessa.

Focaccia

3,75 dl vettä

25 g hiivaa

1 rkl suolaa

1 rkl sokeria

1 tl oreganoa (kuivattua)

7,5 dl vehnäjauhoja (itse taisin laittaa vähän enemmän)

1,5 dl oliiviöljyä

Päälle rosmariinia sekä oliiveja+oliiviöljyä (oman maun mukaan esim. aurinkokuivatut tomaatit toimii myös)

1. Jos käytät kuivahiivaa, laita hiiva pöhisemään pussin ohjeen mukaan.

2. Sekoita kulhossa jauhot sekä oliiviöljy nyppimällä.

3. Lisää mukaan suola, sokeri sekä oregano.

4. Sekoita kädenlämpöinen vesi sekä hiiva keskenään.

5. Yhdistä jauhot sekä vesi ja vaivaa taikina tasaiseksi. Jos taikina tuntuu löysältä, lisää jauhoja.

6. Anna kohota lämpimässä paikassa n. tunti. Taikinasta pitäisi tulla kaksinkertainen.

7. Vuoraa uunipelti leivinpaperilla ja voitele oliiviöljyllä. Taputtele taikina tasaisesti paperin päälle.

8. Kohota jälleen kaksinkertaiseksi ja sen jälkeen voitele päältä oliiviöljyllä.

9. Ripottele päälle rosmariinia sekä oliiveja paloiteltuna. Kannattaa hieman upottaa niitä taikinaan, jotta eivät tipahtele päältä kokonaan (itselle kävi melkein näin)

10. Paista koko komeus 200 celsiusta, n. 25-30 min.

11. Anna vetäytyä hetken, leikkaa sopiviksi suupaloiksi, nauti!

Itse tykkäsin todella tästä ohjeesta. Leivästä tuli oikein maukas. Salaisuus lienee siinä että taikinaa jaksaa kohottaa tarpeeksi.