Sitruunaneliöt

Helmikuun Food Networkin lehdessä törmäsin houkuttelevan näköiseen Lemon Bark eli suomennettakoon vaikka sitruunaneliö ohjeeseen. Pakkohan sitä oli lähteä testaamaan kun viikonlopun jäljiltä hedelmäkori pullotti jostain syystä täynnä sitruunoita.

Food Network on kyllä minun ehdoton suosikki ameriikassa. Niillä on kiva aikakausilehti, joka ilmestyy kerran kuussa. Usassa aikakausilehdet ovat sitä paitsi n. 10 kertaa halvempia kuin Suomessa. Vuoden tilaus tuotakin lehteä maksaisi vain vaivaiset 15 dollaria. Hilaudun silti aina ostamaan irtonumeron, ei siinäkään paljon köyhdy, yksi numero taitaa maksoo n. 3 euroa ja siinä on aina mukana vähintään sata reseptiä muista ruokajutuista puhumattakaan. Lisäksi Food Networkin nettisivut ovat aivan oiva apuväline kun mieleen juolahtaa ajatus "mitä tänään syötäisiin?". Tv-ohjelmista voisin tehdä aivan oman postauksen, olen niihin aivan hulluna. Joka ilta töiden jälkeen vaan köllähdän sängylle ja Food Network telkkarista pyörimään. Parin viikon ajan Olympialaiset ovat meinanneet vähän syrjäyttää ruokaohjelmien katselua mutta kyllä se taas tästä kunhan tuo urheilu loppuu.

Sitruunaneliöt

Pohja

160 g voita

5 dl vehnäjauhoja

0,5 dl fariinisokeria

0,5 dl tomusokeria

ripaus suolaa

Täyte

4 munaa+2 keltuaista

5 dl sokeria

0,5 dl vehnäjauhoja

1 tl sitruunan kuorta

2,5 dl sitruunan mehua (miel. itse puristettua)

1. Laita monitoimikoneen kulhoon kylmä voi, jauho, sokerit sekä suola. Vatkaa niin kauan että seos on tasaista.

2. Taputtele seos foliolla päällystettyyn uunivuokaan. Voitele folio ennen taikinaa öljyllä.

3. Paista pohjaa +175C n. 25 min kunnes pohja on kullankeltainen.

4. Paiston aikana voit valmistaa täytteen. Vatkaa munat+keltuaiset, sokeri sekä jauho kulhossa tasaiseksi seokseksi.

5. Lisää joukkoon sitruunan mehu sekä kuori.

6. Kaada täyteseos lämpimän, paistuneen pohjan päälle. Vähennä lämpötila +150 asteeseen ja paista n. 30-35 min niin että täyte asettuu.

7. Paiston jälkeen laita sitruunaneliöt lepäämään jääkaappiin väh. 2 tunniksi. Tämän jälkeen leikkaa paloiksi ja koristele ripottelemalla siivilän avulla tomusokeria palojen päälle.

Leivokset oli hyviä mutta kovin äkkimakeita. Yhdellä sitruunaneliöllä tyydytti kyllä maken nälän vähäksi aikaa. Sitruunamehu kuitenkin poisti makeutta ja toi mukaan raikkautta.

Pekoni-artisokka-juusto pastavuoka

Nimi kuulostaa ehkä sanahirvitykseltä mutta hyvää se ainakin oli. Talousihme paini tänään ennen kauppareissua ikuisen kysymyksen kanssa "Mitä tänään syötäisiin?" ja muisti että Kotilieden sivuillehan on aina listattu viikottaiset esimerkki ruokalistat. Tällä viikolla on kuulemma perunaviikot meneillään, ainakin Kotiliedessä mutta näin artisokkafanina silmiin iski otsikko "Amerikan artisokat". Ja kun näin Ameriikassa ollaan niin klikkasin linkin auki ja sieltä paljastui hyvin mielenkiintoinen resepti, jonka kotiliemi bloggaaja oli joskus jostain amerikkalaisesta ruokalehdestä bongannut.

Linkki siis sisälsi ohjeen artisokka-pekoni-juustovuokaan. Mietin kuitenkin että pelkkä noiden raaka-aineiden yhdistelmä ei täyttäisi kaikkien massuja, joten heitin sekaan myös farfelle pastaa (sitä rusetin muotoista) ja kyllä toimi, täytyy sanoa. Pekoni yhdistettynä sinihomejuustoon ja parmesaaniin sekä artisokat siihen ja vielä pasta, kyllä makuhermot nautti.

Pekoni-artisokka-juusto pastavuoka

1 paketti pekonia
2 tlk artisokan sydämiä
0,5 pkt sinihomejuustoa
2 dl ruokakermaa
1 ltk pastaa
parmesaania
mustapippuria

1. Paloittele pekoni ja paista se pannulla sopivan rapeaksi.
2. Keitä pasta laatikossa olevien ohjeiden mukaan.
3. Pilko artisokan sydämet pienemmiksi, noin neljään osaan.
4. Sekoita yhteen keitetty pasta, pekoni, artisokka, sinihomejuusto sekä ruokakerma. Mausta pippurilla. Sekaan voi laittaa myös parmesaania.
5. Kippaa seos uunivuokaan, ripottele päälle parmesaania.
6. Paista 180 astetta, n. 10-15 min, kunnes pasta ja juusto ovat saaneet hieman väriä.

Ko. ruoka on oikein hyvää raikkaan salaatin ja tuoreen patongin kera.


Artisokka (puhun siis Latva-artisokasta, maa-artisokka on sitten erikseen) on minulle sinällään melko uusi tuttavuus. En ollut sitä varmaan koskaan ennen edes maistanut ennen kuin suuntasin nokkani kohti ameriikan maata. Artisokasta ehkä parasta on juuri ne sydämet. Niitä tulee ostettu melko paljon ihan marinoituina lasipurkissa. Joskus mukaan kuitenkin tarttuu myös tuoreita artisokkia, joiden lehtiä on mukava dippailla kypsennyksen jälkeen sulassa voissa ja imeskellä ne kaikki herkulliset pehmeät osat pois, nam!

Perunarösti muffinsivuoassa

En muista olenko ehtinyt hehkuttaa mutta ostin todella hyvän yleispätevän kasvisruoka kirjan Barnes&Noblen (usalainen kirjakauppaketju) alennushyllystä. Kirjan nimi on The Complete Cookbook, Vegetarian, Tasty Recipes for every day (edited by Helen Aitken). Koko komeudessaan kirja maksoi n. 7 dollaria (5 euroa) ja sisältää todella paljon hyviä kasvisruokareseptejä.



Ihastuin heti ensimmäisenä kirjan perunarösti ohjeeseen. Ravintolassa olen syönyt perunaröstiä ja oi kuinka maukasta se onkaan mutta itse en ole sitä koskaan jostain syystä valmistanut. Jotenkin osittain on ehkä pelottanut että pysyykö koko röstit edes kasassa. Kirjassa ongelma oli kuitenkin ratkaistu niin että röstit valmistetaan loppuun muffinssipellillä ja saat siis tehtyä kerralla 12 pientä perunaröstiä, kätevää (tai niin monta kuin muffinsipeltisi vetää, Talousihmeen pelti on mitoitettu kahdelletoista)

Perunarösti

n. 1 kg perunaa
2 sipulia
Suolaa
Mustapippuria
Sulaa voita/margariinia

1. Keitä perunoita kuorineen suolatussa vedessä 7 min.
2. Sillä välin voit raastaa raastimella sipulit suikaleiksi. Itse käytin ihan käsipelillä toimivaa raastinta mutta joku kone on varmasti myös hyvin kätevä tähän.
3. Kuori perunat ja raasta ne myös raastimella raasteeksi.
4. Sekoita peruna+sipuli keskenään ja maista suolalla ja pippurilla
5. Voitele muffinssivuoka todella hyvin voilla tai öljyllä.
6. Asettele jokaiseen koloseen perunaseosta sopivassa määrin (ei ihan täyteen mutta yli puolen välin on hyvä). Liruta päälle tilkka sulaa voita.
7. Paista +225C, n. 35 min tai kunnes rösti on saanut hieman väriä



Röstit olivat todella maukkaita. Raastamisvaiheessa perunasta irtosi todella paljon tärkkelystä ja oli sen vuoksi todella tahmaista. Tästä ei ollut kuitenkaan tietoakaan kun röstin otti pois uunista. Lisäksi muffinsivuoka kannattaa voidella todella hyvin, ettei rösti tartu sen reunoihin. Tein itse röstiä kahdella eri vuoalla, toinen joka oli pyöreämpi pohjalta toimi paljon paremmin kuin hieman kantikkaampi malli.

Tiikerikakku

Ystävänpäivä tuli ja meni ja siinäpä oiva tekosyy tehdä sydämen muotoisessa kuivakakkuvuoassa jotain herkkua. Päädyin tiikerikakkuun, aina niin yhtä hyvään ja varmaan leivonnaiseen. Ja hyvää siitä todella tulikin; herkuton helmikuu sai sen myötä ehkä pienen kolauksen, Talousihme itse nimittäin maisteli ehkä palan jos toisenkin kyseistä raitakakkua. Ohjeena käytin kotikokki.netistä löytämääni Vanhanajan tiikerikakun ohjetta pienillä muutoksilla.




Tiikerikakku

200 g voita
4 dl sokeria
6 dl vehnäjauhoja
4 kananmunaa
1 tl leivinjauhetta
1/2 dl kermamaitoa (pelkkä maito käy hyvin)
tippa vaniljaesanssia

raidat

3 rkl kaakaojauhetta
n. 0,5 dl kermamaitoa (maito käy myös hyvin)

1. Vaahdota voi
2. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään.
3. Kippaa kaikki edelliset yhteen kulhoon ja lisää mukaan maito+vanilja, sekoita.
4. Jaa taikina kahteen osaan ja sekoita toiseen osaan raitoihin tarvittavat aineet (kaakaojauhe sekä maito). Maitoa lisätään sen vuoksi että kaakaotaikinasta tulisi hieman notkeampi ja näin sekoittuu paremmin toisen taikinan kanssa. Maidon voi myös jättää pois ja käyttää taikinan sellaisenaan.
5. Rasvaa kakkuvuoka ja jauhota korppujauhoilla.
6. Lusikoi alle vaaleaa taikinaa, väliin kaakaotaikinaa ja päälle loput vaaleasta taikinasta. Pistele taikinaa syvältä esim. haarukalla että taikinat hieman sekoittuvat; näin syntyy tiikerikakun raidat.
7. Paista +175 C, n. 50-60 minuuttia. Kakun kypsyyttä voit kokeilla esim. tulitikulla. Jos taikina ei tartu tikkuun, on kakku kypsä.

Talousihme blogilistalla

Talousihme löytyy nyt myös blogilistalta, www.blogilista.fi, joten nyt Talousihmeen kokkailuja ja toilailuja voi seurata myös sitä kautta. Suora linkki Talousihmeen profiiliin blogilistalla tästä

Herkuton helmikuu: 10 päivää takana

Herkuttomasta helmikuusta on nyt 10 päivää takana eli melkolailla yksi kolmasosa. Mitenkä Talousihme on pärjäillyt tähän mennessä herkuttelematta?

-Mehua en ole juonut lasiakaan, olen todella ylpeä siitä. En ole sekoittanut sitä edes veden kanssa joten ihan mehuttomalla kuurilla on tässä menty. Yksi ilta sauna päälle hörppäsin kaverin vähäsokerisesta limupullosta kulauksen, ei ehkä niin paha. Lisäksi viikonloppuna ostin junamatkan ratoksi pullollisen Vitamin Wateria eli vitamiinivettä mutta en kyllä kärsinyt siitä mitään tunnon tuskia sillä olin itselleni mielessä luvannut että jos haluan jotain ns. herkkujuomaa ostaa niin vitamiinivesi on sallittua. Vitamiinivesi on siis maustettua vettä, niitä on ehkä n. 20 eri makua. Suosikkejani ovat Dragonfruit sekä appelsiini. Pullossa on 13g sokeria, ei niin paha kuin limussa, ei rasvaa ja 50 kaloria. Olin pitkään epäileväinen vitamiiniveden suhteen. Ei se voi olla hyvää. Viime kesänä kuitenkin kesähelteillä tuli ostettua pullollinen ja siitä se lähti. En voi kyllä sanoa olevani mikään addikti ko. veteen kuten eräät ystäväni. Ostan joskus pullollisen, korkeintaan kerran kuussa.


-Puuroa aamulla, pah. Se idea taisi kolmen päivän jälkeen sitkahtaa. Aamupalan suhteen olen silti yrittänyt pysyä terveellisellä linjalla. Syönyt ruisleipää tai marjoja ja hedelmiä. Joku aamu taisi jäädä aamupala kokonaan syömättä kun oli muka niin kiire, hups. Aamupala on kuitenkin päivän tärkein ateria, ainakin monet niin väittävät. Pitää nyt tsempata kuitenkin tuon puuron kanssa, se pitää massun täytenä pitkälle iltapäivään.

-Älä osta karkkia. En ole ostanut karkkia. Enkä ole edes kavereilta maistanut karkkia. Karkittomana siis kuukausi tsempillä loppuun. Ei ole kyllä edes tehnyt mieli, Usalainen karkki on niin pahaa. Ikea reissu piti kuitenkin siirtää tulevaisuuteen. Sieltä olisi tullut ostettua vaan ravintolasta lihapullat ja sitten ruokakaupasta satsi karkkia ja kotiin. Repeäminen voi olla lähellä kun menen käymään New Yorkin suomikirkolla viikon päästä. Niillä on siellä varasto täynnä suomalaista karkkia, jota voi ostaa, ääh. Onneksi hinta kirpaisee sen verran että toivottavasti jää Fazerin siniset ja karkit silloinkin hyllyyn.

-Välipala napsiminen hedelmiksi, hmm. Napsimista olen vähentänyt jonkun verran. Lisäksi olen ruvennut syömään vieläkin enemmän erilaisia hedelmiä (mandariinia, mangoa, banaania, rypäleitä) ja marjoja jos on ollut nälkä. Lisäksi olen jättänyt turhat välipalat pois ja odottanut kiltisti että lämmin ruoka on valmis. Hyvin siis mennään tältä osin.

-Leivo kevyemmin. No, tämä on onnistunut ehkä 50-50. Tiedossahan oli että tulen kuitenkin tehneeksi Runebergintorttuja ja laskiaispullia niin niitä ei hirveän kevyeksi voi laskea. Toisaalta söin vaan yhden laskiaispullan ja puolitoista runebergia joten se on plussaa koska olisin voinut niiden sijasta syödä kymmenen. Laskiaispullien yhteydessä leivoin myös korvapuusteja mutta en syönyt yhtään koska en niistä edes hirveästi välitä, hyvä minä. Muuten olen jättänyt makean leipomiset ja tehnyt niin sämpylöitä kuin ruikkariakin.

-Syö ulkona kevyemmin. Hmm, söin sushia ja käytiin kasvisravintolassa, joten on se kevyempää kuin burgeri ja ranskalaiset. Yhtenä aamuna mentiin iki-ihanaan amerikkalaiseen Dineriin syömään Connecticutin puolelle. Himotti niin paljon syödä vohveleita tai pannukakkuja mutta otin sen sijaan wrapin täytettynä lihalla ja kreikkalaisella salaatilla, hmm, ehkä silleen semi järkevä valinta, olisi voinut olla terveellisempikin. Mukana tuli tietenkin ranskalaiset mutta söin niistä alle puolet kun yleensä olisin kauhonut lautasen tyhjäksi.

Herkuton on siis edennyt tähän mennessä ehkä niin ja näin, parantamista löytyy mutta ei tässä ihan toivottomasti mene. Vielä 2/3 to go ennen kuin voi rynnätä kauppaan ostamaan taas herkkuja.

Ruisleipä

Koska Usasta on vaikeaa saada ruisleipää (ei edes ole, sitä voi tilata suoraan netin kautta Kuusiston veljeksiltä ,olenkin puhunut aikaisemmin aiheesta jo täällä) Talousihme otti ja päätti leipoa itse ruisleipää. Talousihmeen kaverin pakastimen syövereistä löytyi leivän juurikin, joten sitä ei tarvinnut tehdä itse. Mietintään kuitenkin jäi kuinka kauan juuri oli lojunut pakastettuna, ehkä n. 2-3 vuotta.

Laitoin sitten maanantaina ruisleipätaikinat tulille siinä puolilta päivin. Otin juuren pakastimesta ja upotin sen n. puoleentoista litraan lämmintä vettä. Hämmentelin vähän ja jätin porisemaan tv-boksin päälle omaan makuuhuoneeseen (keittiössä ei ollut enää koiravarmoja piiloja noin isolle astialle, koirat olisivat nimittäin muuten maiskutelleet taikinan suihinsa alta aikayksikön ja sitä paitsi tv-boksi piti taikinan sopivasti lämpimänä, kätevää). Illan suussa katselin että hyvin näyttää taikina kuplivan ja happamalta haisee mutta jätin sen vielä seisomaan seuraavaan päivään.

Tiistaina pääsin sitten itse leivontahommiin. Alustin taikinan eli lisäsin sopivasti ruisjauhoja sekä suolaa. Jätin taikinan vähän löysäksi, kuitenkin että se ei tarttunut enää hirvittävästi sormiin. Tein ristin taikinan päälle ja jätin liinan alle kohoamaan pariksi kolmeksi tunniksi. Taikina ei kuitenkaan kohonnut mutta leivoin silti leivät. Pyörittelin taikinasta pötkylän ja leikkasin siitä silmämääräisesti sopivia paloja. Pyörittelin niistä palloja ja laitoin pellille leivinpaperin päälle. Kastoin käden vedessä ja levitin sen avulla pallot pyöreän ruispalan muotoon. Ripottelin päälle hieman ruisjauhoja ja jätin liinan alle kohoamaan. Uunissa oli lämmintä n. 250 astetta. Ennen paistoa tökin vielä leipästen päälle haarukalla reikiä ja eikun uuniin. Paistoaika näissä ruispaloissa taisi olla n. 20 min ja lämpötilan pidin samana koko ajan. Hyvin näyttivät paistuvan ja uunissa sitten hieman kohosivat etteivät olleet ihan lätsähtäneitä. Uunista suoraan liinan alle muhimaan ja leikkasin leivät paloiksi kun olivat hieman jäähtyneet. Saldona oli varmaankin noin kolmisenkymmentä pienempää ruispalaa ja kaksi reikäleipää. Maha on toiminut huomattavan hyvin tuoreen ruisleivän vuoksi.


Mitään tarkempaa ohjetta en käyttänyt. Taikinaan saa hyvän tuntuman alustamisen aikana ja niinpä ei tullut jauhojen määrää paljon mittailtua. Laitoin taikinaan kuitenkin veden, suolan, juuren ja ruisjauhon lisäksi myös himpun vehnäjauhoja, ehkä n. 2 dl pussin pohjalta että taikina ei olisi niin haperoa. Ruisleivän oppii tekemään vain tekemällä. Omasta leivästäni tuli ihan hyvää mutta ehkä se kymmenen vuoden päästä on kymmenen kertaa parempaa jos vain jatkan sen leipomista itse. Kelpo ohje ruisleipään löytyy esim. tältä kotikokin sivuilta. Kaikilla on kuitenkin vähän oma tyylinsä taikinan tekemisessä, hapattamisessa ja paistolämpötiloissa. Kokeile sinäkin omaasi!

Runebergin tortut

Runebergin tortut eli hävyttömältä lempinimeltään runkut tuli paisteltua tuossa torstaina päivää ennen Runebergin päivää. Odotin että koko hommasta tulee täysi katastrofi sen jälkeen kun olin useasta kokkiblogista lukenut miten tortut oli levinnyt tai hillo valunut pitkin poikin. Yllättävän hyvin ne kuitenkin pysyi kasassa. Paistamisen jälkeen tökin jokaisen tortun keskelle reiän ja pursotin hillon, jotta sitä jäi vähän tortun sisällekin. Sokerikuorrute olisi saanut olla vielä superpaljon jämäkämpää, se sitten meinasikin valua pitkin poikin mutta suht hyvin se pysyi tortun kyydissä.

Talousihmeen "Herkuton helmikuu" sai ehkä pienen kolauksen torttujen myötä mutta ylpeänä voin kertoa syöneeni vain puolitoista torttua, joka on melko hyvä saavutus kun niitä oli kuitenkin saatavilla useampi kymmenen. En muistanutkaan miten hyviä Runebergit ovat, pitääkö tosiaan odottaa ensi vuoteen että niitä voi tehdä uudestaan? Ehkä virittelen jonkun uuden muffinssiohjeen tulille, jotta saan tekosyyn sekoitella muffinsitaikinaan kardemummaa ja mantelia.

Ohjeeseen yhdistelin vanhan kunnon Ruoanvalmistuksen taito -kirjan ohjeen sekä Pastanjauhajien ohjeen. Kummastakin vähän jotakin.

Runebergin tortut


200 g voita
1 dl sokeria
1 dl fariinisokeria
1 tl vaniljaesanssia
2 munaa
2 dl mantelijauhetta (rouhin blenderillä mantelilastut muruiksi kun ei löytynyt kaupasta muita)
1 dl korppujauhoja
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl kardemummaa
1 dl maitokermaa (ei ollut pelkkää kermaa kaapissa niin half-half kävi ihan hyvin)

Vadelmahilloa
Tomusokeria+yksi valkuainen

1. Vatkaa voi ja sokeri, lisää sekaan munat
2. Heitä kuivat aineet ja mausteet sekaan ja lopuksi kerma
3. Täytä muffinsivuoat n. 3/4 täyteen taikinalla
4. Paista 200 C, n. 15-20 min (itselläni oli paistoaika lähemmäksi tuo 20 min)
5. Tökkää jäähtyneisiin torttuihin reikä keskelle, pursota tai lusikoi hilloa siihen mieleisesi määrä
6. Vatkaa valkuainen ja tomusokeri (voi käyttää valkuaisen sijasta myös vettä mutta valkuaisella tulee jämäkämpää) jämäkäksi ja pursota rengas hillon ympärille.



Tortut olisi myös voinut kostuttaa esim. punssilla mutta en vain jaksanut mennä koluamaan alakerran baariin, josko sieltä sellaistakin alkomahoolia löytyisi. Tortut olivat ilman kostutustakin hyvin meheviä vielä seuraavanakin päivänä, nam!

Ruissämpylät

Talousihme täällä ihan sämpylän huuruissa kirjaa ylös uutta ohjetta. Tuoksu on aivan huumaava sillä tuoreet ruissämpylät tulivat juuri uunista. Yksi tuli jo testattuakin ja maku oli oikein maittava. Kerrankin myös onnistuin tekemään sämpylöistä pehmeitä enkä kovia kuin kivet. Syynä tähän varmaan yksi simppeli ohje, joka on sämpylöidenkin leipomisessa kaiken A ja O mutta johon ei muka aina ole aikaa eli annoin taikinan ensin kohota kunnolla kulhossa (oli varmaan parisen tuntia kun käväisin kaupassa sillä välin) ja kun pyörittelin sämpylät muotoonsa, sen jälkeen vielä n. 30 min pellillä pyyhkeen alla. Mukava tehdä välillä aina näitä rukiisia herkkuja. Usalainen leipä kun on niin säälittävää. Onneksi on Whole Foods, jonka leivissä on sentään jonkinlaisia kuituja, muuten joutuisi syömään aina vehnähöttöä jos kaupan leipää syö.

Ruissämpylät

Ohje napattu melkeinpä suoraan Pirkka lehden sivuilta



Ohjeesta poiketen laitoin muutaman desin enemmän vehnäjauhoja sillä taikina tuntui todella löysältä. Halutessaan taikinaan voi myös lisätä esim. kaurahiutaleita. Itse voitelin sämpylät vedellä ennen paistoa ja hipsautin päälle puurohiutaleita (kaura). Sämpylät olivat uunissa 13 minuuttia (ohjeessa n. 10 min) sillä tein niistä melko ison kokoisia. Parhaiten ruissämpylät maistuu tuoreena juuston (Usassa Finlandia Cheesen Oltermanni ehdottomasti :) ja tuorekurkun kera, ainakin Talousihmeen mielestä.

New Yorkin parhaat, osa 1: Max Brenner

Koska Talousihme nyt sattuu asumaan maailman metropolissa, voisi tänne alkaa kirjoittamaan uutta juttusarjaa New Yorkin ravintoloista ja parhaista ruoka-annoksista mihin Talousihme on törmännyt. Talousihme käy lähes poikkeuksetta ainakin kerran viikonlopussa syömässä ulkona, joskus jopa useamminkin. Noin puolentoista vuoden asumisen jälkeen New Yorkissa on siis kertyny melkoinen liuta ravintoloista, joista voisi muutaman sanan kirjoittaa kanssalukijoille. Ei sitä koskaan tiedä jos joku lukijoista (joita ei nähtävästi ole kyllä hirveän monta) eksyisi matkalle tai asumaan tänne päin maailmaa ja haluaisi vinkkejä mistä löytää hyvä pasta, sushi, pizza tai kiinalainen ruoka.

Keskityn tässä juttusarjassa käymään läpi eniten Manhattanilla sijaitsevia ravintoloita sillä yleisimmin kun ihmiset tuleva New Yorkiin, tulevat he juuri Manhattanille. Plakkarissa on kuitenkin useaakin useampi kuppila myös New Yorkin osavaltion Westchester countystä (n. 30 min Manhattanilta pohjoiseen), joten niitäkin saattaa joskus livahtaa tänne mukaan, samoin kuin ravintoloita ympäri New York Cityä (Manhattan, Brooklyn, Bronx, Queens, Staten Island).

Osa 1: MAX BRENNER

Max Brenner on suklaaravintola, joka sijaitsee Manhattanilla Union Squarelle (broadway, btw 13th and 14th). Max Brenner on itseasiassa alkuperältään israelilainen ketju, joka on levittäytynyt Usan lisäksi mm. Australiaan sekä Filippiineille. Max Brenner tarjoaa tavallisen ravintolaruuan lisäksi (joka oli Talousihmeelle yllätys, että siellä tarjotaan myös tavallista ruokaa) erilaisia suklaajuomia sekä jälkiruokia. Hintataso on ehkä normaalista hieman hinnakkaampi. Suklaiset juomat (kahvit, kaakaot, milkshaket) ovat n. 6-8 dollaria (4-6 euroa) ja jälkiruuat n. 8 dollarista ylöspäin aina 20 dollariin saakka.

Max Brenner Union Squarella käsittää kohtalaisen ison ravintolan, jossa on varattu tilaa ruokailijoille niin ylä- kuin alakerrastakin. Lisäksi ravintolan yhteydessä toimii take away -kahvila sekä pieni suklaapuoti. Ravintolan erikoisuus on katossa menevät putket, joita pitkin niin maitosuklaa, tummasuklaa kuin valkoinen suklaa liikkuvat isoista säiliöistä kohti asiakkaiden annoksia. Jo ravintolaan sisään astuessa hajuaistin valtaa vahva suklaan tuoksu. Ravintola on sisustettu tunnelmaltaan mukavaksi mutta pöydät on sijoiteltu hyvin ahtaasti. Tilaa ruokailijoille tarvitaankin, sillä kyseisessä paikassa ei voi koskaan välttyä jonottamiselta. Viikonloppu iltana pöytä kahdelle saattaa löytyä jopa 30 minuutissa mutta suurempi seurue saattaa joutua jonottamaan jopa puolitoista tuntia.

Talousihme on testannut Max Brennerissä kahta eri annosta. Ensimmäisellä kerralla nokan eteen tuotiin maistelulautanen, jossa oli erilaisia suklaakeksejä, suklaafondue, tuoreita hedelmiä ja marjoja, vaahtokarkkeja, kookospallo sekä vohveli suklaakuorrutuksella. Vaahtokarkkeja varten pöytään tuotiin oma pieni grilli, jossa vaahtokarkit sai paahtaa. Ko. maistelulautanen oli melko hinnakas (24 dollaria kahdelta eli 12 dollari (10 euroa) henkilö sekä tippi ja verot*). Annoksesta riitti kuitenkin hyvin kahdelle ja kaikki herkut olivat todella maukkaita. En kuitenkaan vakuuttunut siitä, kuinka hyvää Max Brennerin suklaan oikeastaan pitäisi ollakaan ja en vakuuttunut siitä seuraavallakaan kerralla kun eteeni tuotiin vaahtokarkeilla päällytetty suklaapizza. Pohjana oli siis pizzapohja, ketsupin tilalla sekä maito- että valkoista suklaata ja päällä paahdettuja vaahtokarkkeja. Suklaapizza oli todella makea. Lisäksi suklaan koostumus yhdistettynä vaahtokarkkeihin oli todella tahmea ja vaati melkoisen paljon leuoilla jauhamista ennen kuin pizzan palan sai helposti nielaistua. Hinta ei ollut paha (8,60 dollaria, n. 6 euroa) ottaen huomioon että pizza oli puolikas, sisältäen kaksi slicea. Pakko myöntää että toinen slice jäi puoliksi syömättä. Ei vaan enää pystynyt maistamaan sitä yltiömakeutta vaikka kyytipoikana oli vettä raikastamassa välillä suuta.



Kuva maistelulautasesta, anteeksi huono kuvanlaatu, kamerani on ehkä maailman huonoin.



Pikkugrilli ja vaahtokarkkeja paahdettavaksi

Kaiken kaikkiaan Max Brenner on kokeilemisen arvoinen paikka suklaan ystäville. Varustaudu hintohin muutamalla lisädollarilla sekä varaudu jonottamaan pöytää. Ravintolaan voi tehdä ennakkoon varauksen myös netin kautta. Se on varmasti hyvä idea etenkin isommille seurueille. Brennerin suklaa on täyteläistä mutta suomalaisena vedän kyllä vielä kotiinpäin ja sanon että ei ole Fazerin voittanutta.


(kuva Max Brennerin kotisivuilta)

Herkuton helmikuu

Talousihme päätti aloittaa Herkuttoman Helmikuun. Aikaisemmin en ole tähän muistaakseni lähtenyt (edes huhtikuussa). Kerran lukioaikana vietin karkittoman tammikuun. Sen jälkeen oli jännä kun ei karkki meinannut millään maistaa mutta pakko sitä oli ostaa kun 1. helmikuuta tuli. Onneksi Usassa karkit on niin pahoja että ongelmia ei pitäisi hirveästi tulla tälläkään kertaa.

Luulen että idea herkuttomasta helmikuusta kaatuu heti alkuunsa. Helmikuussa on kuitenkin Runebergin päivä, ystävänpäivä ja laskiainen ja tottakai teeman mukaisesti pitää aina leipoa. Ehkä suon itselleni jonkun herkun silloin tällöin kunhan osaisin pitää herkkujen syömisen aisoissa. Listataan tähän nyt kuitenkin muutama ohjenuora tätä jo meneillä olevaa koitosta varten:

1. Vähennä mehun juomista. Juo mieluummin vettä, maustettua sparkling water tai jos nyt välttämättä otat sitä mehua (sallittakoon lasillinen aamiaisella) niin laita puolet vettä, puolet mehua. Mehussa on ihan hirveästi sokeria, alle 25 g ei meinaa päästä millään ja inhoan light mehuja jotka maistuvat todella keinotekoisilta.

2. Älä osta karkkia. Tämä on selkeä. Jos joku tarjoaa sinulle yhden namusen niin saat sen hyvällä omalla tunnolla syödä.

3. Aloita aamu puurolla. Aluksi maistuu ehkä taas pahalta mutta opiskeluaikana olin tunnettu siitä että kuljin koulun käytäviä puuromuki kädessä eli kyllä siihen puuron makuunkin nopeasti tottuu.

4. Jos leivot niin koita leipoa jotain vähän kevyempää. (ei tule onnistumaan, listalla on jo tulossa laskiaispullat ja runebergin tortut)

5. Kun käyt ulkona syömässä, vaihda ranskalaiset salaattiin, koita valita joku terveellisempi vaihtoehto listalta. Onneksi sushi on keksitty, sitä saa popsia niin paljon kuin sielu sietää, nams!

6. Popsi välipalana kaiken epämääräisen sijaan hedelmiä ja marjoja. Tee vaikka jonkinlainen jogurttisekoitus mutta vaihda jogurtti vähäsokerisempaan (Talousihme järkyttyi muutama viikko sitten kun huomasi että yhdessä jogurttipurkissa on 25 grammaa sokeria, iiks!)

Koitetaan listata tänne tunnelmia tasaisin väliajoin. Päivä 1. lähti ihan ok liikkeelle. Aamulla puuro, välipalaksi banaania ja mandariinia sekä vähän vadelmia. Iltaruuaksi pasta paahdetuilla kasviksilla ja mozzarellajuustolla sekä mangosalaatti. Ei yhtään lasia mehua :) !


(kuva täältä)

Mitkä ovat sinun vinkkisi Talousihmeelle, että hän selviytyy helmikuusta herkuttelematta?